Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Kun kirjan nimi viittaa Kristuksen sanoihin ristillä ja kirja alkaa maan alla kehittymässä olleiden kaskaiden pahaa enteilevällä joukkoilmestymisellä, tunnutaan olevan suurten asioiden äärellä. Suurista teemoista onkin kyse Jussi Valtosen romaanissa He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi, 2014). Suomalaiseksi Finlandia-voittajaksi tämä oli aika epätyypillinen scifimäisyydessään – vaikka onhan sitä nähty peikkojakin näissä kisoissa palkintopallilla.

Sen verran negatiivisia arvioita olin kirjasta lukenut ja kuullut, etten olisi siihen ehkä tarttunut ollenkaan, ellei luotettava lukijatuttuni olisi tätä kehunut. Otin ja luin, lähinnä saadakseni rastin kohtaan 13: ”kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon”. Kannatti lukea.

Teemoja kirjassa oli paljon, ja jotkut lukijat ovatkin pitäneet teosta sekavana. Minua runsaus ei oikeastaan haitannut. Kirjan alkupuolella Valtonen kommentoi montaa aihetta tiedemaailmasta ja teknologian kehityksestä evankelisluterilaiseen kirkkoon ja suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Suomen ja Yhdysvaltojen vertailu on tavallaan tuttua, kliseistäkin, mutta siihen tuo tiettyä vinkeyttä se, että kirjailija on Yhdysvalloissa asunut suomalainen, päähenkilö taas Suomessa asunut yhdysvaltalainen, neurobiologi Joseph Chayefski.

Ennakkoluuloja esitellään puolin ja toisin. Alkupuolella Suomi näyttäytyy Joen silmin eristäytyneenä takapajulana, jossa kansainvälisiä yhteyksiä edustaa satunnainen vaihto-opiskelija, apurahan voi saada siksi, että on savolainen, ja virkaan ei valita pätevintä vaan aamutossuissa käytävässä hiippaileva haamu, joka ei ole vuosiin julkaissut mitään. Suomalaisissa ajankohtaisohjelmissa viljelty fraasi ”on tärkeää, että asioista puhutaan” on yleinen Joen pilkan kohde – pelkkä puhuminen kun ei hänestä johda mihinkään. Myös suomalaisten ajatukset stereotyyppisestä amerikkalaisesta ärsyttävät Joeta.

Joe on naimisissa suomalaisen naisen kanssa, mutta eroaa ja palaa Yhdysvaltoihin. Parin poika, Samuel, on vielä pieni isän lähtiessä. Myöhemmin Samuel matkustaa Yhdysvaltoihin ja etsii Joen käsiinsä. Sekä Joe että Samuel haluavat tehdä maailmasta paremman paikan. Kumpikin uskoo tietävänsä, mitä tekee. Kumpikin huomaa, että tulee hyvää tarkoittaessaan mahdollistaneeksi myös pahan. Asiat kytkeytyvät isoksi kimpuksi, jossa Samuelilla on vaikuttimena ekologiset arvot ja Joella tieteelliset pyrkimykset. Taustalla kaikkeen vaikuttaa suurten yritysten häikäilemätön voiton tavoittelu. Toisaalta tapahtumiin vaikuttavat myös henkilökohtaiset pettymykset, kaipaukset ja syyllisyyden tunteet. Isällä ja pojalla on lopulta enemmän yhteistä kuin uskoisi.

Kerronnan rakenne tiivistyy loppua kohden. Alussa kirjailijalla tuntuu olevan tarve puhua suunsa puhtaaksi vähän kaikesta, lopussa taas juoni alkaa vetää kerrontaa. Viimeiset reilut sata sivua on kutkuttavasti rakennettu aikasuhteilla leikkimällä. Murhatutkijat ovat paikalla jo pitkään ennen kirjan loppua, mutta vasta viimeisillä sivuilla selviää, miksi. Aineksia kirjassa on paljon, ja melko yleinen mielipide blogeissa näyttää olevan, että jotain voisi karsia. Minusta karsittavaa ei paljon ole. Ainakin loppuosassa kaikki liittyy kaikkeen.

Ja ne kaskaat, niin. Kaskaat ovat lopussa kuolleita. Jotain kohtalonomaista siinä on.