Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet

Lukuhaasteen kohta 30 ”sarjakuva-albumi tai -romaani” laajensi lukutottumuksiani: nykyään luen sarjakuvia lähinnä vain sanomalehtien strippeinä, lapsena sentään ahmin Aku Ankkoja ja Asterixeja.

Varsinainen sarjakuvaromaani on kuitenkin ollut minulle melko vieras asia. Halusin aloittaa varmasti hyvällä ja valitsin Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet ( WSOY, 2011). Siitä luin aikoinaan paljon kehuja, mutta en kuitenkaan saanut aikaiseksi sitä hankkia käsiini.

Marokkolainen Rashid menettää työnsä, ja pelastaakseen perheensä lähtee uhkarohkeasti kohti Eurooppaa, jossa häntä odottaisi hieno tulevaisuus. Rashid olisi mies ja hankkisi perheelleen tulevaisuuden. Eurooppa ei kuitenkaan tarjoa paperittomalle siirtolaiselle sitä, mitä hän tuli hakemaan. Rashid päätyy ensin Espanjaan valtaville kasvihuoneille, sitten myymään turisteille rihkamaa. Hän ei ole kenellekään minkään arvoinen.

Sarjakuvarajoittuneisuuteni vuoksi en yritä lähteä analysoimaan Tietäväisen kuvakerrontaa, vaan tyydyn toteamaan, että kirja saa kuvilla ilmaistua sellaisia asioita, joihin teksti ei ehkä koskaan pystyisi. Selkäpiitä karmii esimerkiksi kohta, jossa Rashid lukee kotoa tullutta kirjettä, jossa häntä kiitellään siitä, miten hän on menestynyt Euroopassa. Kuvissa vuorottelevat rannaton kasvihuonemeri ja Rashidin tuskasta vääristyvät kasvot.

Näkymättömät kädet on hieno nimi. Kädet ovat teoksessa läsnä monin tavoin. Käsi näkyy viimeisenä  pinnalla, kun meri vie vielä Rashidiakin huono-onnisemman siirtolaisen. Käsi osoittaa parempaan tulevaisuuteen. Näkyviksi tulevat ne näkymättömät kädet, jotka kasvattavat ja poimivat  espanjalaiset tomaattimme. Toisaalta näkymätön käsi on se kohtalon – tai Jumalan – käsi, joka johdattaa ja ottaa vastaan – supermiehen kuin supermiehen.

Luin Näkymättömät kädet loppuun pääsiäisaamuna. Aamupalapöydässä mieheni luki netistä löytämäänsä juttua, jossa poliisi auttoi ankkaperheen moottoritien yli. Kontrasti pysäytti. Tälle pallolle mahtuu kovin monenlaisia todellisuuksia. Rashidin kertomus on keksitty, mutta se on todellisuutta monille. Sen rinnalla sinänsä sympaattinen kertomus ankkaperheen selviämisestä hengissä tuntuu aika laimealta. 

Näkymättömät kädet jätti voimakkaan muistijäljen. Se on paitsi erinomainen johdatus sarjakuvaromaanien maailmaan, myös tehokas kotimaisten vihannesten myyntipuhe. Ennen kaikkea se on ravisteleva ihmisoikeuksien oppitunti.