On miehiltä kielletty saari keskellä merta. Saarella on
luostari, jossa asuu eri-ikäisiä naisia ja tyttöjä. Luostarissa on 13-vuotias tyttö nimeltä
Maresi, joka on paennut nälkää. Maresi rakastaa kirjoja ja etsii omaa
paikkaansa luostariyhteisössä. Eräänä päivänä saarelle tuodaan Jai, joka ei
puhu mitään ja säikkyy kosketusta. Mitä Jaille on tapahtunut? Mitä hän pelkää?
Mitä tapahtuu, kun Jaita tullaan etsimään?
Viimevuotinen Finlandia Junior -voittaja Maresi: Punaisen luostarin kronikoita (Tammi,
2014) alkoi kiinnostaa heti arvostelun luettuani, mutta nyt vasta sain sen
luettua. Se täyttää sopivasti lukuhaasteen kohdan 28, "kirja, jonka nimessä on väri". Maresista on
blogattu paljon, ja toivottavasti sitä luetaan paljon myös kouluissa. Siksi en
haluakaan enää tuottaa lisää valmista tekstiä koululaisten kopioitavaksi vaan
lähestyn Maresia kysymyksillä, joita kirjaa lukiessa itse pohdin. Ehkä ne
voivat auttaa myös sinua, jos löysit tänne koulutehtävän saattelemana:
Pitääkö Maresia lukea kuvauksena miesten ja naisten
ominaisuuksista vai voiko se olla vain jännittävä fantasiakertomus rohkeudesta?
Mitä yhteistä on kirjan maailmalla ja meidän maailmallamme? Olisiko pelkkien
naisten ja tyttöjen muodostama yhteisö todellisuudessa niin sopuisa ja
onnellinen kuin Turtschaninoffin kuvaama Punainen luostari? Onko Maresin ratkaisu
lopussa oikea? Voisinko itse kuvitella asuvani Punaisessa luostarissa? Minkä
sisaren palveluksessa mieluiten olisin? Miltä Maresi tuntuu poikien tai miesten
näkökulmasta luettuna?
Maresi on hieno kirja. Se on nuortenhyllyssä, mutta kelpaa
hyvin aikuisellekin. Se on helppolukuinen ja sopivan mittainenkin esimerkiksi
koulussa luettavaksi. Siinä on jännitystä mutta myös tulkittavaa ja
pohdittavaa. Nautin kirjasta itsekin, vaikka täytyy myöntää, että lainasin
kirjan arvioidakseni sen koulukäyttökelpoisuutta. Koko luokalla tätä tuskin
luettaisin, mutta fiksulle ysiluokkalaiselle Turschaninoff olisi vallan hieno
päättötyöaihe. Kirjaneito tietää kertoa, että Maresi on aloitusosa kolmiosaiselle sarjalle. Vaikka kirja on hieno jo tällaisenaan, on tietysti kiinnostavaa seurata Punaisen luostarin elämää vähän pitempikin aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti