Jo Nesbø: Verta lumella I

Jo Nesbø on luottojännäristini. Tartun Harry Hole -dekkareihin silloin kun kaipaan jotain koukuttavaa lukemista. Uusimmainen, Verta lumella I (Johnny Kniga, 2015), ei kuitenkaan kerro Holesta eikä kenestäkään muustakaan poliisista. Virkavaltaa edustaa vain lähestyvä sireenin ääni. Lähes kaikki kirjan henkilöt ovat alamaailmaa: huumediilereitä, parittajia ja näiden ”asioidenhoitajia”. 

Kirjan minäkertoja on Olav Johansen, josta ei omien sanojensa mukaan ole pakoauton kuljettajaksi, ryöstäjäksi, diileriksi eikä parittajaksi. Olav kuvaa itseään vähän yksinkertaiseksi: hän on sanasokea eikä osaa laskea. Siellä täällä kuitenkin käy ilmi, että  hän on lukenut yhtä ja toista mitä erikoisemmista asioista ja ymmärtää elämää paremmin kuin moni muu. Olav on kasvanut väkivaltaisen isän ja alkoholiin pakenevan äidin kanssa ja ajautunut väärään seuraan. Nyt hän on Daniel Hoffman -nimisen huumediilerin ”asioidenhoitaja”. Olavin hoitamat asiat ovat ihmisiä, jotka täytyy hoitaa pois Hoffmanin tieltä. Työstään huolimatta Olav on varsin sympaattinen hahmo, yksinäinen Hugon Kurjia fanittava reppana, jolle jostain syystä toivoisi vain hyvää.

Naisia romaanissa on vain muutama: Corina on Hoffmanin petollinen ja kaunis vaimo, jonka Olav saa tehtäväkseen tappaa ja johon hän rakastuu. Maria on ontuva ja kuuromykkä siirtomaatavarakaupan myyjä, jonka vuoksi Olav oli aikoinaan hakannut pomonsa. Mariaakin Olav rakastaa, ehkä. Lopussa selviää, että Olav ei ole tiennyt kovin paljon kummastakaan naisesta. Olavin äiti on alkoholisti. Hänet Olav oli pelastanut tappamalla väkivaltaisen isänsä. Rakkaus ja pahuus tuntuvat kulkevan lähellä toisiaan.

Verta lumella on Nesbøn kirjaksi lyhyt, vain parin sadan sivun mittainen. Niinpä siinä ei saadakaan juonta niin kutkuttavasti solmuun kuin esimerkiksi Harry Hole -kirjoissa. Toisaalta tiiviys on kirjan ansio. Verta lumella on intensiivinen ja keskittyy olennaiseen. Loppuratkaisussa on monta koukkua ja yllätystä. Mietin, miten Verta lumella II voi tästä jatkua, mutta ilmeisesti romaaniparin toinen osa ei olekaan suoraa jatkoa Olavin kertomukselle vaan liittyy aiheeseen kaukaisemmin. Varaus on vetämässä, vaikka kirja ilmestyykin vasta marraskuussa.