Illat pimenevät ja maa alkaa aamuisin olla kuurassa.
Villasukat nyt ovat olleet käytössä ympäri vuoden, mutta rukkasetkin on kohta
aika kaivaa esiin. Miten sitä taas tarkenee? Kyllä on kuulkaa Suomen talvi ihan
paperia Ellesmeren saaren säihin verrattuna. Jään muisti sijoittuu Kanadaan kuuluvalle, arktiselle Ellesmeren
saarelle lähelle Grönlantia.
– – 76. leveyspiirin yläpuolella lumella ei juurikaan ollut enää merkitystä. Täällä pohjoisessa kyse on vain ja ainoastaan jäästä. Paikalliset usein sanoivat, että ero inuittien ja etelänihmisten välillä oli siinä, että kun etelästä tulleet pitivät jäätä jähmettyneenä vetenä, inuitit tiesivät, että vesi oli vain sulanutta jäätä.
Inuitit, omalla kielellään inukit, elävät yhteisönä, jossa
ovia ei lukita eikä niihin koputeta, koska se olisi loukkaavaa – epäily siitä,
että vieras ei olisi täysin tervetullut. Etelän asukkeja, qalunaateja, kohtaan
tunnetaan epäluuloa, mutta toisaalta jäätikköturistit tuovat alueelle rahaa – jos kohta myös ongelmia.
Edie Kiglatuk, räväkkä metsästäjä ja opettaja, sivutoiminen retkeilyopas
ja entinen alkoholisti, popsii mädätettyä mursunlihaa ja valaannahkaa ja ratkoo
siinä sivussa metsästäjän vaistollaan murhia, jotka inuittiyhteisö mieluummin
tulkitsisi onnettomuuksiksi ja itsemurhaksi. Hommaan sekoittuu huumeita ja
öljy-yhtiöitä, tutkimusmatkailijoita, avaruuskiviä, sopulitutkimusta ja vähän
rakkauttakin. Ihan auvoista ei alkuperäisväestön elämä ole: Mikään ei pysy yhteisöltä salassa. Alkoholismi on tuttua monessa perheessä. Itsemurhaluvut ovat korkeita. McGrath kuvaa elämää kaunistelematta ja kauhistelematta.
Bongasin
kirjavinkin Kirjan vuoden lukuhaasteen Facebook-ryhmästä, jossa Nenä kirjassa -blogin
Norkku sitä suositteli. Hyvä vinkki olikin! Dekkari sopi vallan hyvin
tällaiseen aikaan, kun mihinkään monimutkaiseen ja hienoon ei oikein jaksa
keskittyä, vaan mielellään uppoaa vauhdikkaaseen tarinaan. Lisäksi se sopii
hienosti lukuhaasteen kohtaan 46: kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan
jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit.
M. J. McGrath kertoo arktisen alueen elämästä
kiinnostavasti. Hän on perehtynyt siihen laajasti ja kirjoittanut arktisen
Kanadan inuiteista myös tietokirjan The
Long Exile. Jään muistin trillerijuonen
lomassa kirjasta saa paljon tietoa yhteisön elämästä ja tavoista, ja mikä
hienointa, pohjoisesta luonnosta. Täytyy sanoa, että tämä oli kyllä kirja, joka avasi silmät kulttuurille, josta en ole tiennyt oikeastaan yhtään mitään. Edien seurassa voisin viihtyä toisenkin kirjan verran.
Alkuteos: White Heat (2011)
Suomennos: Anu Nyyssönen (2012, Like)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti