J. W. Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset

Voi poloista Wertheriä! Mennä nyt niin palavasti rakastumaan varattuun naiseen.

Nuoren, romanttisen Wertherin lemmentuskista luettuani ruksaan lukuhaasteestani kohdan 44, klassinen rakkausromaani. 

Kerrotaan, että ilmestyttyään Nuoren Wertherin kärsimykset synnytti kuumeen, joka sai monet nuorukaiset päättämään onnettomat rakkautensa Wertherin tavoin. Ensin ajattelin, että onpa se ollut erilaista aikaa. Itseäni melkein enemmän huvitti Wertherin kärvistely ­– samaistuminen oli vaikeaa. Toisaalta, eihän nykyäänkään ole ihan tavatonta, että nuori mies tekee itsemurhan rakkauden takia. Tavatonta sen sijaan olisi kirjoittaa sitä romantisoiva kirja.

Juoni on yksinkertainen: Werther tapaa kihloissa olevan naisen, Lotten, josta ei saa enää ajatuksiaan irti. Koska Lotte on puhdas ja täydellinen, hän ei voi olla edes ajatuksissaan petollinen Augustille, kihlatulleen ja myöhemmin miehelleen. Werther pyörii pariskunnan ympärillä ensin ystävänä, sitten sairaalloisena miehenä, jonka pakkomielteenomainen rakkaus alkaa tuntua jo Lottestakin kiusalliselta:

Oi, miksi teidän piti syntyä tuollaiseksi, miksi teidän täytyy kokea niin kiihkeästi ja hillittömästi kaikki, mikä saa teidät valtaansa! – – Olkaa mies! Älkää riippuko tuskaisena kiinni olennossa, joka ei voi suoda teille muuta kuin sääliä.

Werther jää mahdottoman rakkautensa vangiksi. Mikään ei auta. Wertherin on vain vellottava tunteidensa vietävänä, kunnes ne vievät hänet tuhoon. Jotenkin tuntuu, että Werther myös nauttii osastaan. Hän viettää aikansa luontoa ihaillen ja romanttisia runoja lukien ­– ja samaistunee runojen traagisten sankareiden kohtaloihin. Turvallinen, maanläheinen avioliitto olisi kai tylsä eikä millään lailla tavoittelemisen arvoinen tila. Rakkauden tuskista kärsiminen jalostaa romanttisen sankarin poikkeusyksilöksi, joka voi vain ihmetellä, onko joku muukin kokenut vastaavaa:

Toisinaan sanon itselleni: Sinun kohtalosi on ainutlaatuinen! ­– ja ihastelen toisten onnea­ – sinun laillasi ei ole vielä kukaan kärsinyt. Mutta sitten luen jotakuta muinaista runoilijaa, ja on kuin katsoisin omaan sydämeeni. Ah, niin raskas on tämä kuormani! Ovatko ihmiset todella kokeneet näin kovia jo ennen minua?

Nuoren Wertherin kärsimykset rakentuu pääosin Wertherin kirjeistä ystävälleen Wilhelmille. Näissä kirjeissä Werther paljastaa syvimmät tunteensa ja torjuu Wilhelmin ilmeiset yritykset puhua hänelle järkeä. Kirjan viimeinen neljännes on nimeltään ”Julkaisijan sana lukijalle”. Siinä ulkopuolinen kertoja kuvailee Wertherin elämän viimeisiä vaiheita ihmisten kertoman ja joidenkin kirjeiden perusteella.

Romantiikan ajan kirjallisuuden koko kuvasto myrskyineen ja kuutamoöineen on kirjassa käytössä. Luontokuvaus ihmisen tunteiden ilmentäjänä kelpaisi oppikirjaesimerkiksi romantiikan kirjallisuudesta:

Ympärilläni kohosivat valtavat vuoret, edessäni ammottivat pohjattomat kuilut, sadepurot syöksyivät syvyyksiin, joet virtasivat jalkojeni juuressa, ja metsät ja kukkulat raikuivat; ja minä näin kaiken tuon takana selittämättömät voimat, näin miten ne tekivät työtään ja uurastivat syvälllä maan uumenissa – –

Vaikka Lotte tunteekin sielunyhteyttä romanttisen Wertherin kanssa, hän on uskollinen ja järkevä nainen, kuten täytyy ollakin sellaisen, joka hoitaa äidittömäksi jääneitä sisaruksiaan. August jää vielä ohuemmaksi hahmoksi. Augustia kyllä vaivaa kotonaan notkuva kolmas pyörä, mutta hän ratkaisee kiusalliset tilanteet poistumalla paikalta. Näiden henkilöiden ei voi kuvitella olevan verta ja lihaa. Wertherin romanttista haahuilua parinsadan sivun verran seurattuaan ymmärtää hyvin, miksi romantiikan aikakauden jälkeen realismille oli tilausta.

Alkuteos: Die Leiden des jungen Werthers 1774

Suomennos: Markku Mannila, 1992