Malala Yousafzai ja Christina Lamb: Minä olen Malala

Kaksi nuorta miestä astuu koululaisia kuljettaneeseen autoon ja kysyy, kuka tytöistä on Malala. Vastausta odottamatta he ampuvat kolme luotia ja haavoittavat kolmea tyttöä, pahiten Malalaa, jonka henkiinjääminen on kiinni milleistä. 9. lokakuuta 2012 maailmalle leviää tieto pakistanilaisesta koulutytöstä, jonka Taliban yritti tappaa koulumatkalla. Malalaa hoidetaan ensin Pakistanissa ja lopulta Birminghamissa. Malalan tapaus saa valtavaa julkisuutta ja Malala Yousafzaista tulee kaikkien aikojen nuorin Nobelin rauhanpalkinnon saaja.

Who is Malala? I am Malala and this is my story.

Taliban-ampujan esittämään kysymykseen Malala vastaa kirjallaan I am Malala, joka ilmestyi 2013. Lukuhaasteen kohta 22, muistelmateos tai elämäkerta, täyttyy nyt Malalan kertomuksella, joka minun on pitänyt lukea jo pidemmän aikaa. 

Minun tietoisuuteeni Malala saapui valitettavasti vasta tultuaan ammutuksi, mutta kirja osoittaa, että hän oli siihen mennessä ehtinyt jo monenlaista. Jo 12-vuotiaana hän piti BBC:lle blogia, jossa kertoi elämästään Talibanin hallitsemassa Swatin laaksossa ja ajatuksistaan opiskelusta. Vaikka hän kirjoitti blogia peitenimellä, monet lähipiirissä arvasivat äkkiä, kuka blogin takana on.

Kuten muistelmateoksissa yleensäkin, kertomus alkaa kaukaa, Malalan isän ja äidin taustoista. Malalan äiti on lukutaidoton, mutta hänen isänsä on vakuuttunut koulutuksen voimasta ja johtaa paikallista koulua. Isä on vahva koulutusvaikuttaja, mikä on varmasti syynä siihen, että Malala pääsee kertomaan ajatuksiaan vaikuttaville henkilöille jo nuorena. Tuntuu uskomattomalta, että 15-vuotias tyttö on niin rohkea ja viisas kuin Malala on. Vielä uskomattomammalta tuntuu se julmuus ja pahuus, joka tuolla maailman kulmalla vallitsee. Ja sen, mitä talibanit eivät tuhoa, tuhoaa maanjäristys tai tulva. Malala kertoo kuitenkin syvästä rakkaudesta kotiseutuunsa, Swatin laaksoon, ja tavallisiin ihmisiin siellä. Hän on myös syvästi uskonnollinen ja vihaa tapaa, jolla talibanit tulkitsevat Koraaniaan.

Malalan kertomuksen luettuaan ei halua heti valittaa ihan pienestä. Voi vain nostaa kuvitteellista hattua ja ehkä muistaa työpaikan intialaista kummikoulua jatkossa vähän reilummin, sillä

One child, on teacher, one book and one pen can change the world.

Yksi lapsi kynä kädessään ei ehkä muuta koko maailmaa, mutta koulutus varmasti avaa ovia ihmisille, joilla muuten ei olisi elämässään vaihtoehtoja. Mitä vähemmän ihminen tietää ja mitä vähemmän hänellä on mahdollisuuksia toteuttaa unelmiaan, sitä helpompi hänet on houkutella esimerkiksi terroristijärjestöjen leipiin. Tiedon levittäminen on ainoa avain parempaan tulevaisuuteen.

Malala Fund on saanut valtavia lahjoituksia ihmisiltä ympäri maailmaa. Vaikka Malala oli länsimaissa näkyvissä jo aiemminkin esim. BBC:n julkaiseman blogin ansiosta, hän tuli kaiken kansan tietoisuuteen vasta tultuaan lähes murhatuksi. Jotain kieroutunutta tässä on. Tarvitseeko tyttöjen oikeuksien puolesta taistelevan teinitytön lähes kuolla, että me huomaamme hänen asiansa?