Jostakin syystä olen lukenut kesäni ratoksi paljon kirjoja
kamaluuksista, joita ihmiset tekevät toisilleen. Viimeiset kolme ovat olleet
hyvin erilaisia, mutta omituista kyllä, jotain yhtäläisyyksiä niissä on.
Minä
olen Malala on nykyaikaan sijoittuvaa tietokirjallisuutta, joka kuvaa
terrorismia ja yhden nuoren tytön kamppailua paremman maailman puolesta. Teurastamo
n:o 5 taas keskittyi
toiseen maailmansotaan, mutta se viesti, että sota on aina ollut osa
ihmisyyttä. Teurastamo n:o 5:ssä yksittäinen ihminen jää tässä
myllytyksessä jalkoihin. Myös Outolintu-trilogian
päättävässä osassa, Uskollisessa (2013, suom. Outi Järvinen
2014), käy ilmi, että sotia on ollut aina. Toisaalta siinä on nuori tyttö, Tris,
joka taistelee rohkeasti oikeana pitämiensä asioiden puolesta. Erotuksena
Malalan ajatuksiin on se, että Outolintu-trilogiassa
tieto ja koulutus eivät tuo ymmärrystä eivätkä rauhaa, vaan tieto väärin
käytettynä on yhtä vaarallinen ase kuin vaikkapa rohkeuskin. Malalan tarina
tietysti on totisinta totta, Outolintu-trilogia
taas korkeita myyntilukuja havittelevaa scifihuttua. Ajatuksia herättää silti Outolintukin.
Trilogian
kaksi ensimmäistä osaa kuvasivat tapahtumia osastojen hallitsemassa
kaupungissa ja sen ulkopuolella, osattomien parissa. Uskollinen vie lukijan Trisin, Tobiaksen ja muutaman muun
uskollisen kanssa kaupungin rajojen ulkopuolelle. Se paljastaa, mistä kaikessa
on ollut kysymys ja mitä ongelmia tässä kaikessa on. Tietysti taistellaankin,
mutta jotenkin tässä päätösosassa on enemmän yleistettäviä kysymyksiä: Mikä
määrittää ihmistä? Mitä voi uhrata? Minkä puolesta kannattaa uhrautua?
Loppuratkaisu on raju ja yllättävä. Siinä on surua, mutta myös lohtua.
Jatkan vielä kyseenalaista fiktiivisen teinisankarittaren ja
tosielämän nobelistin vertailuani: Malala olisi Outolinnun maailmassa varmasti
divergentti, outolintu. Hän olisi sekä uskalias, terävä, sopuisa (vaikkei
kuulemma veljensä seurassa), rehti että vielä vaatimatonkin. Kertomuksissa hyvä
sankari selviää uskomattomista koettelemuksista ja taistelusta pahaa vastaan
lopulta voittajana. Todellisuudessa näin ei läheskään aina ole. Siksi onkin
hauska huomata, että tällä kertaa tosielämän sankarille käy paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti