Lisa Genova: Edelleen Alice

Alice Howland on viisikymppinen Harvardin yliopiston kognitiivisen psykologian professori. Arki täyttyy tutkimuksesta, opetuksesta, konferensseistä ja tiedeyhteisön sosiaalisesta elämästä. Alicella on lääkärimies John sekä kolme aikuista lasta. Vähitellen kaikki alkaa särkyä. Kesken tärkeän puheen Alice unohtaa sanan. Hän eksyy kotinsa ja työpaikkansa välissä. Tavarat katoilevat ja niitä löytyy erikoisista paikoista. Alice epäilee vaihdevuosia ja stressiä. Lääkäri kertoo, että Alicella on varhainen alzheimer.

Edelleen Alice (WSOY, 2010) kuvaa sairauden kulkua varhaisista merkeistä aina siihen asti, kun Alice ei enää tunne lapsiaan. Alice kadottaa kaiken sen, mitä hän on ollut. Hän selailee itse kirjoittamaansa kirjaa ja muistelee lukeneensa sen ehkä joskus. Ihmiset alkavat karttaa häntä, sillä he eivät tiedä, miten suhtautuisivat professoriin, joka ensin tekee osuvan ja perutellun huomautuksen seminaarissa ja sitten hetken päästä tekee sen uudelleen, samoin sanoin, tajuamatta toistavansa itseään.

Alice ymmärtää itse, ettei muista, ja se siinä onkin riipaisevinta: Minulla on ikävä itseäni. Alussa jotkin hetket ovat parempia, mutta tauti syö aivojen synapseja salakavalasti ja iskee yhä uudestaan.

Eikä minulla ole mitään valtaa siihen mitkä eiliset säilytetään ja mitkä poistetaan. Tämän taudin kanssa ei käydä kauppaa. En voi tarjota sille Yhdysvaltain presidenttejä omien lasteni nimiä vastaan. En voi antaa sille valtioiden pääkaupunkien nimiä ja säilyttää muistoja miehestäni.

Teoksen loppu on lohdullinen, vaikka tauti etenee kuin juna. Alicen lähellä on ihmisiä, jotka pitävät hänestä huolta. Johnin osuus tarinassa jää lopussa ehkä vähän auki. Hän on vahvasti Alicen tukena ja tekee lääkärinä kaikkensa, jotta tämä saisi parhaan mahdollisen hoidon. Hän alkaa lenkkeillä Alicen turvana vaikka inhoaakin juoksemista. Hän suunnittelee sapattivuotta, jotta saisi olla lähellä Alicea. Toisaalta hänen on vaikea hyväksyä vaimonsa sairautta. Hän ei kestä katsoa, kun Alice ottaa lääkkeensä.

Minä en kestä olla vain kotona ja katsella miten sinä menet huonommaksi. Se vie minulta hengen.

Ei, John, se vie hengen minulta, ei sinulta. Minä menen huonommaksi, olet sinä kotona sitä katsomassa tai piileksit labrassasi. Sinä menetät minut. Minä menetän minut.

Kun John saa työtarjouksen New Yorkista, hän ei pidä välivuotta ja Bostoniin jäämistä vaihtoehtona, vaikka muutto olisikin Alicelle raskas. ”Ette te tiedä kaikkea”, päättää John keskustelun, jossa tyttäret taivuttelevat häntä jäämään Bostoniin. Loppukiitoksissa kirjailija kiittää henkilöä, joka vaati häntä muuttamaan lopun. Jäin miettimään, mitä tyttäret – ja Alice – eivät tiedä. Ajaako Johnia ura, pako vai ehkä toinen nainen? Olisiko lopun muuttaminen voinut liittyä tähän niin, että alkuperäinen loppu olisi ollut surullisempi, mutta nyt Johnin osuus häivytettiin lopusta? Voi olla, että olen ihan väärillä urilla. 

Edelleen Alice on suoraviivaista ja pintapuolisesti helppoa, koukuttavaakin luettavaa.  Se on melkoinen tietopaketti alzheimerintaudista. Johnin ja lääkärin keskusteluihin oli upotettu valtavasti, ehkä jopa uuvuttavan paljon pikkutarkkaa faktatietoa. Mikä tärkeintä, se on silmiä avaava ja todella koskettava sukellus muistisairaan ihmisen mieleen. Uskon, että alzheimerista kärsivää ihmistä on hiukan helpompi lähestyä tämän kirjan luettuaan. 

Läpi kirjan toistuu perhosmotiivi. Joka luvun alussa on pieni perhosfiguuri. Perhonen muistuttaa Alicea siitä, että vaikka elämä on lyhyt, se voi olla hyvä. Alice pitää kaulassaan kuolleen äitinsä perhoskaulakorua. Hän valmistautuu  tulevaan laatimalla tietokoneelleen tiedoston "Perhonen", jossa on toimintaohjeet sen hetken varalle, jolloin hän ei enää osaa vastata muutamaan tärkeään kysymykseen, jotka ilmestyivät hänen kommunikaattorilleen joka päivä. Miten tässä käy, sen jätän paljastamatta.

Edelleen Alice täyttää lukuhaasteessani kohdan 16, kirja jota äitisi rakastaa. Meillä on äidin kanssa aika erilainen kirjamaku, mutta kun äiti suositteli tätä, innostuin heti. Kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa en ole nähnyt, mutta kirjaan olin kiinnittänyt huomiota kaupassa jo aiemmin.

Alkuteos: Still Alice (Pocket Books, 2007)

Suomentaja: Leena Tamminen