J. R. R. Tolkien: Hobitti

Hobitti tuli luettua jo kesällä, mutta bloggaus on jäänyt tekemättä. Huomaan muutenkin, että tässä on jäänyt kokonainen kuukausi väliin, kääk! Lukuhaasteessa tulee siis sittenkin kiire!

Kuittaan Hobitilla kohdan 29, kirja, jossa on taikuutta. Olen pyrkinyt lukuhaasteessa lukemaan itselleni uusia kirjoja, mutta samoin kuin jotkin muut lasten kanssa luetut kirjat, Hobitinkin olen kyllä kertaalleen aikaisemmin lukenut. Silloin luin sen englanniksi itsekseni, nyt suomeksi ääneen – ihan eri juttu siis.

Tällä kertaa luettavana oli leffakantinen pokkariversio.

Hobitti eli sinne ja takaisin kertoo Bilbo Reppulin, Gandalfin ja kolmentoista kääpiön matkasta lohikäärme Smaugin valtaamalle Yksinäiselle vuorelle. Seurue kulkee halki Sumuvuorten ja Synkmetsän. Matkalla kohdataan niin peikkoja, hiisiä ja hämähäkkejä kuin haltioita ja järvikansaakin. Bilbo tapaa myös Klonkun ja saa haltuunsa sormuksen, joka jatko-osissa aiheuttaa melkoistakin hämminkiä. Kun seurue jännittävien vaiheiden jälkeen saapuu Yksinäiselle Vuorelle, heidän on vielä kohdattava vuoren uumenissa kääpiöiltä ryöstämäänsä kultaa hautova Smaug. On siinä taikaa ja seikkailua kerrakseen rauhallista elämää, takkatulen lämpöä ja hyvää ruokaa rakastavalle hobitille.

Oli Hobitissa seikkailua kerrakseen myös 7-vuotiaalle tyttärelleni. Harva se ilta tutkimme kirjan lopusta löytyvää karttaa ja mietimme, kuinka mahdottoman kauan niillä vielä voi mennä – ja sitten vielä pitäisi tulla takaisinkin! 10-vuotias poikani sen sijaan tuntui pitävän Hobitista kovasti. Hänelle jäi mieleen tarkkoja yksityiskohtia, joilla hän sitten satoja sivuja myöhemmin hämmensi minua.

Itselleni Hobitti oli vielä toisellakin lukukerralla mukava kokemus. Paljon en juonesta viime kerrasta muistanut, enkä ole elokuviakaan nähnyt. Luulenpa kuitenkin, että varsinaisen Sormus-trilogian ipanat saavat lukea itse, jos (ja toivottavasti kun) joskus haluavat.  

Englanninkielinen alkuteos: The Hobbit or There and Back Again, 1937

Suomennos: Kersti Juva 1985