Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut

Tämän vuoden lukemiset jäivät vähiin ja bloggaus hiipui heti alkuunsa. Mitään erityistä syytä tällä ei ole, mutta ei vain napannut. Sinänsä sääli, sillä nyt kun muistelen, en edes muista, mitä kaikkea olen vuoden mittaan lukenut. Hienona lukukokemuksena jää silti mieleen ainakin Minna Rytisalon Lempi. Ensi vuonna yritän ryhtiliikettä. Omia vanhoja blogitekstejä on hauska lukea ja samalla muistella niitä fiiliksiä, joilla on kirjoja lukenut.

En ollut kuullut Evie Wyldista enkä Kaikki laulavat linnut (Tammi 2016)-teoksesta, mutta kirja pisti silmään kirjaston uutuushyllyssä. EU:n kirjallisuuspalkinto (mikä ihme se edes on?) ja kovasti kehuja. Lainasin. Vaikutuin.

Kaikki laulavat linnut tutustuttaa lukijan Jake Whyte-nimiseen naiseen, joka hoitaa lampaita syrjäisellä englantilaisella saarella. Jake hoitaa lampaitaan, nukkuu kivääri patjan alla ja välttelee ihmisiä. Häntä kiinnostaa lähinnä se, mikä tai kuka tappaa hänen lampaitaan. Kerronta loikkii Jaken menneisyyteen ensin australialaisilla lammastiloilla, sitten siellä, mistä hän on sinne tullut. Vasta kirjan lopussa päästään pisteeseen, jossa selviää, mitä Jake alun perin lähti pakoon. Viimeinen luku, ennen kaikkea tapahtunutta, taas osoittaa, miten pienestä kaikki voi olla kiinni: ”  – – ja elämä on aina tällaista ja minä olen aina täällä”. Kuinka väärässä sitä voikaan olla?

Kaikki linnut laulavat silloin, kun kaikki muuttuu. Linnut laulavat kirjassa muuallakin, mutta eivät mitenkään romanttisesti, vaan pahaenteisesti. Pastellisävyinen kansi ja nimi voisivat ruokkia toisenlaisiakin odotuksia. Lähinnä kirjassa haisee lampaanvilla ja veri. Karua luontoa kuvataan paljon, ja eläimiä: kaskaita, pussimäyriä, ampuhaukkoja, mustialeskiä, huilukorppeja, ruusukakaduja, mattopytoneita. Luontoa ei romantisoida, niin kuin ei mitään muutakaan.

Monia asioita Jaken menneisyydestä selviää, mutta aukkojakin jää paljon. En osaa sanoa, onko se hyvä vai huono asia. Puhkiselittäminen on pilannut monta kirjaa. Toisaalta olisin kovasti halunnut tietää enemmän Jaken vaiheista – ja ehkä keltasilmäisestä pedostakin. 

Alkuteos: All the Birds, Singing (2013)

Suomentaja: Sari Karhulahti