Vaikka en ehdikään lukea kaikkia kiinnostavia kirjoja, tulen
seuranneeksi innokkaasti kirjamainoksia, -arvosteluja ja -uutisointia. Niinpä törmään
hyvin harvoin kirjakaupassa ja kirjastossa kiinnostavaan kirjaan, josta en
olisi ennen kuullut. Ajattelinkin, että lukuhaasteen kohta 20, ”kirja, jonka
valitset pelkästään kannen perusteella”, olisi hankala löytää. Sitten hoksasin,
että tähän sopii täydellisesti joulun aikaan lasten kanssa aloittamamme Marko
Leinon kirjoittama Joulutarina (Gummerus, 2007). Kansikuva ja takakansiteksti
kiinnittivät huomioni jouluruuhkaisessa kirjakaupassa, enkä malttanut jättää
kirjaa myyntipöydälle, vaikken tiennytkään, kenelle sen antaisin. Kirjasta on
tehty elokuva, joka jostain syystä on jäänyt minulta huomioimatta,
vaikka jo näyttelijäjoukon perusteella se olisi varmasti katsomisen arvoinen.

Kirjan kieli on kaunista ja viipyilee Lapin maisemien ja revontulten kuvailussa. Joskus
tosin tuntuu, että vähempikin metaforien käyttö riittäisi. Tarina on ilmestynyt
yhtä aikaa kirjana ja elokuvana, millä varmaan on vaikutusta kerrontaratkaisuihin. Monessa kohtaa tilanteet pystyy
kuvittelemaan valkokankaalla, vaikkei elokuvaa ole edes nähnyt. Voinhan tietysti
olla väärässäkin ja totean elokuvan nähdessäni, että se on aivan erilainen kuin olen
kuvitellut, mene ja tiedä.
Tarinaan kuuluu kehyskertomus, jossa kaksi poikaa löytää kesällä
meren pohjasta vanhan lippaan. Heidän ukkinsa alkaa sitten tarinoida lippaaseen
liittyvää, lapsena kuulemaansa satua. Kehyskertomukseen palataan vasta
viimeisessä luvussa. En tiedä, kuinka tarpeellinen tuo kehyskertomus loppujen lopuksi
on, vaikka se tietysti lopussa todistaakin joulupukin olevan edelleen olemassa. Lapset
ihmettelivät lukiessani useaan otteeseen, kuinka kauan ne Tommi ja Ossi oikein
jaksavat kuunnella ukin tarinaa. Tosiaan – meillähän tarinan lukemiseen meni
monta viikkoa, mutta Ossi ja Tommi vain lojuvat sitkeästi ukin kainalossa koko
kertomuksen ajan. Hassua, miten lapset juuttuvat tuollaiseen yksityiskohtaan,
mutta ainakin se todistaa tarkasta kuuntelusta.
Kirjassa muuten on 24 lukua ja ne on nimetty joulukalenterin luukuiksi, joten se sopisi hyvin joulukuun alussa aloitettavaksi. Me aloitimme vasta lähempänä joulua ja loppu venyi seuraavan vuoden puolelle, mutta sainpahan tämänkin mukaan lukuhaasteeseen.
Kirjassa muuten on 24 lukua ja ne on nimetty joulukalenterin luukuiksi, joten se sopisi hyvin joulukuun alussa aloitettavaksi. Me aloitimme vasta lähempänä joulua ja loppu venyi seuraavan vuoden puolelle, mutta sainpahan tämänkin mukaan lukuhaasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti