tag:blogger.com,1999:blog-32447231633936021542024-02-21T04:55:05.705+02:00Ainakin 52 kirjaaAjatuksia kirjoista, lukuhaasteesta ja lukemisestaAnuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.comBlogger81125tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-37121500224490201002017-03-07T09:20:00.002+02:002017-03-07T09:21:51.828+02:00Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
a:link, span.MsoHyperlink
{mso-style-priority:99;
color:#0563C1;
mso-themecolor:hyperlink;
text-decoration:underline;
text-underline:single;}
a:visited, span.MsoHyperlinkFollowed
{mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
color:#954F72;
mso-themecolor:followedhyperlink;
text-decoration:underline;
text-underline:single;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZw73cT620NAFb_WtPzAvA-CJJpz1MALiwJHWlaWPq7bv6myWY63LVzzu0UMDFrmnfF__uF87mNpRa5BSr3G7F_ZBmiW30LebQ1318qTXQuiSTU7dOKri-0bhVu5natCIo5hR6THiLYbg/s1600/To%25CC%2588rma%25CC%2588lehto.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZw73cT620NAFb_WtPzAvA-CJJpz1MALiwJHWlaWPq7bv6myWY63LVzzu0UMDFrmnfF__uF87mNpRa5BSr3G7F_ZBmiW30LebQ1318qTXQuiSTU7dOKri-0bhVu5natCIo5hR6THiLYbg/s1600/To%25CC%2588rma%25CC%2588lehto.jpeg" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
Kun nuoret salailevat menojaan kotiväeltään, kysymys on yleensä
muista asioista kuin helluntaiseurakunnan kokouksista. Sellaiseen Elsa kuitenkin
livahtaa kaverinsa Talvin kanssa Terhi Törmälehdon esikoisromaanissa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Vaikka vuoret järkkyisivät </i>(Otava 2017).
Kokouksessa Elsa kuulee kielilläpuhumista ja vaikuttuu: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tämä ei ollut pelkkää ilmaa ja ääntä. Täällä liikkui pyhä, ja se oli
tullut tänne noissa sanoissa.</i> </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kielilläpuhuminen on paikallisessa helluntaiseurakunnassa
kovasti pinnalla, ja kielten saamisen odottaminen ahdistaa Elsaa. Elsan ystävä Mira,
suorapuheinen ja varma, saa kielilläpuhumisen lahjan tytöistä ensimmäisenä,
Talvi hiukan myöhemmin. Elsa odottaa ja rukoilee. Elsan kotona saadaan tietää,
missä tyttö käy, eikä siihen suhtauduta suopeasti: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mummu tupisi ja ukki veisasi omavanhurskaudesta, isäkin vähän ihmetteli
ja pahin oli äiti, joka tuskastuneena kysyi, eikö hän mitään muuta keksinyt
kuin Kainuun pahimmat sekopäät.</i> Körttiveisuunsa keskellä ukki kuitenkin
tuntuu parhaiten ymmärtävän Elsaa. Jouluna kokoukseen lähtevä Elsa päätyy
sanailemaan mummun kanssa siitä, kenen Jeesus on kuollut, kenen elävä. – <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ja nyt heretkää, ukki urahti. – Kyllä sitä
saa seimenlasta palvoa missä pyhäkössä parhaaksi näkee</i>. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Miran, Talvin ja Elsan keskusteluissa näkyy eri tapoja
suhtautua uskoon: uskovasta perheestä tuleva Talvi uskoo sellaisenaan sen, mitä
seurakunnan johtohahmot sanovat. Mira on utelias ja kehtaa kysyä nekin
kysymykset, joita Elsa pohtii vain mielessään. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Minä en tytöt usko että miehen pitäisi olla perheen pää. Eikä
seurakunnan. Jeesus ja Paavali ja tyypit olivat miehiä, koska. Koska silloin
kaikki olivat miehiä.</i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sitten se tapahtuu. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
Kun kädet laskeutuivat
Elsan päälle, se alkoi melkein heti. Virpi sanoi <i>Herra sinä tiedät</i> ja painoi
tulikuuman kätensä Elsan otsalle, ja äkkiä suu oli täynnä puuroa. Huulet olivat
raskaat ja tahmeat, täynnä sitä mikä tuli ulos. Sitä valui suupielille,
leualle, kaulalle. Hänestä tuli sanoja. Äänekkäitä, kokonaisia oikeita tuiki
vieraita sanoja. Jumalan, Hengen, enkelten, menneiden pyhien sanoja.</div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kielilläpuhuminen saa romaanissa suuren merkityksen. <a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005050348.html">Helsingin Sanomien
juttu</a> paljastaa, että Törmälehto on tutkinut kielilläpuhumista myös
gradussaan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kerronta liikkuu vuoroluvuin kahdessa ajassa ja paikassa:
Elsan lukioajassa Kajaanissa ja Kolumbian Bogotassa, jonne Elsa lähtee ensin
helluntailaisten konferenssiin ja jää sitten opiskelemaan. Ensin Kolumbian
tapahtumia on hieman vaikea jäsentää, mutta kun niihin pääsee sisälle, Kolumbia
tuo kirjaan syvyyttä. Kolumbia-jaksoissa minäkertojana toimiva Elsa on hieman
kypsempi ja katsoo maailmaa eri näkökulmasta, näkee kauempaa ja ehkä tarkemmin.
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kajaani ja Bogota ovat kovin erilaisia paikkoja.
Vaaramaisemat vaihtuvat vuoriin ja viidakkoon, körtti-isovanhemmat katolisiin
tuttaviin ja turvallinen pikkukaupunkielämä sisseihin ja jengiläisiin. Kolumbiassa
Elsa tapaa sissien vangiksi joutuneen Manuelin, jonka haluaa pelastaa – mutta
käy ilmi, että Elsa tarvitsee enemmän Manuelia kuin Manuel Elsaa. Elsa saisi
vaaleudellaan ihmiset kääntymään uskoon, mutta kun häntä pyydetään saarnaajaksi,
hän ymmärtää, ettei voi ryhtyä siihen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Helluntaikansan outo
lintu, tuomas pietarien parissa, körtti keskellä taivaan valinneita, se minä
olen.</i> Lopulta epäilevä Elsa kokee kuitenkin Pietarin kohtalon:</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
Ehkä ensimmäinen kielto oli se, kun käänsin selkäni sissille
ja niille, jotka halusivat minusta saarnaajaa. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Jos suola menettää makunsa</i>. Toinen kielto on tämä. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Joka suullaan tunnustaa</i>. – – Sanon <i style="mso-bidi-font-style: normal;">a la lai</i> ja sanon <i style="mso-bidi-font-style: normal;">aglaaka</i>, eikä se, mitä sanon, tarkoita mitään. Tämä on kolmas
kielto ja tähän kaikki päättyy. – – Vastarannalla laulaa kukko. </div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pietari, Kristuksen kolmasti kiellettyäänkin, jatkaa hänen
palvelijanaan. Elsa sen sijaan irtautuu helluntailaisuudesta, ehkä
Jumalastakin. Siinä missä monesti kuvataan yhteisön asettamia paineita, tässä
romaanissa keskiössä on Elsan usko. Seurakunnassa kuunnellaan jyrkkää Arvoa, jonka
ei tarvitse perustella miksi tanssiminen on syntiä, mutta siellä on myös lempeä
Eeva, ihanan Benjaminin äiti, jolla on aina oikeat sanat. Kukaan ei kuitenkaan pakota
uskomaan, kukaan ei pakota pysymään kiinni liikkeessä. Usko on oma, siitä
luopuminen oma, sen jälkeinen tyhjyys sisällä oma. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
Ja hiljaa, kun sanat tippuvat viileään veteen, syvälle sinne
mistä ei enää kutsuta takaisin, tulee jostakin jokin rauha ja sanoo että jotain
vielä jää. </div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Saattaa
olla Santiago tai saattaa olla joku muu. On <span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-font-style: italic; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Doña</span><span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> </span>Fanny ja Carmenkin, on vuoret ja valtava kaupunki ja on Paola. </div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span>On
sanojakin. Suomen sanoja, espanjan sanoja, vaikka ingan sanoja. Ihmisten
sanoja. </div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Ja
sillä tavalla saatan selvitä, kun astun tyhjään.<span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"></span></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Törmälehto jättää Elsan romaanin lopussa tyhjään, uuden
alkuun. Se, mikä on ollut tärkeintä, on jäänyt taakse. Irtautumiseen ei liity
vihaa eikä katkeruutta. Polku on kuljettu. Uskoa verrataan monissa lauluissa
liekkiin. Joskus se näköjään palaa loppuun. Viimeisessä kappaleessa kuitenkin
ukki veisaa keinutuolissa: sanoja, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">joissa
ikävä riippuu</i>. Onko toiveikasta ylitulkintaa ajatella, että usko olisi
Elsan elämässä läsnä edelleen?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Vaikka vuoret
järkkyisivät </i>on itsestään selvä valinta lukuhaasteen kohtaan 44, kirjassa
käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta. Viimeistelty, kiinnostava
esikoisromaani, joka avaa yhden näkökulman<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>helluntailaisuuteen. Silti, en osaa sanoa miksi, Pauliina Rauhalan <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/03/pauliina-rauhala-taivaslaulu.html" target="_blank">Taivaslaulu</a> teki minuun tätä suuremman vaikutuksen. Ainakin siinä oli suuremmat ristiriidat kuin yhden ihmisen uskonmatka. Tuttavapiirissämme on useita helluntailaisia,
ainakin noin päällisin puolin ihan tolkun ihmisiä kaikki – enemmän
lämpimiä Eevoja kuin kovia Arvoja. Jos liikettä tuntisin paremmin, löytyisi varmasti noita Arvojakin, samoin kuin jokaisesta hengellisestä liikkeestä.</div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-51776992999041995012017-02-28T23:56:00.001+02:002017-02-28T23:56:58.202+02:00Milena Busquets: Tämäkin menee ohi<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Ainakaan suomalaisessa kulttuurissa surutyöhön ei perinteisesti
kuulune rantalomailu ex-puolisoiden kanssa, irtosuhteet ja pilven pöllyttely. Sellaisella
reseptillä espanjalainen Blanca kuitenkin lääkitsee äitinsä kuoleman
aiheuttamaa surua.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Mitä minä tiedän, niin ainoa mikä ei aiheuta
krapulaa mutta pyyhkii vähäksi aikaa pois kuoleman – ja myös elämän – on seksi.</i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFxwlgyqw6HbCSnqiXPPciI6EariZJw8Jc9dLFJnNp_c-NxaPhO-d6LP4hmDSnh-hKlA_fj2-OafbYlWUdc_uFJ_FIhjP3ZHGErxwWpinwfS3Z1HMdYo2eBUx7XVJ69QF9Ao2FoddNI3s/s1600/kirja.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFxwlgyqw6HbCSnqiXPPciI6EariZJw8Jc9dLFJnNp_c-NxaPhO-d6LP4hmDSnh-hKlA_fj2-OafbYlWUdc_uFJ_FIhjP3ZHGErxwWpinwfS3Z1HMdYo2eBUx7XVJ69QF9Ao2FoddNI3s/s320/kirja.jpg" width="218" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
Blancan äiti on ollut vahva, elämästä nauttiva, oikeudenmukainen
nainen, viimeisinä hetkinään tosin raskas ja rasittava. Äidin kuoltua nelikymppinen Blanca on
kuin tuuliajolla. Hän lähtee Cadaquésiin perheen kesähuvilalle ja kokoaa sen täyteen
ystäviä, viiniä ja flirttiä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Olen yrittänyt ja
yritän edelleen, liiemmin menestymättä, antaa pääni olla temppeli, mutta
vartaloni pitäisi aina saada olla huvipuisto.</i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Eteläeurooppalainen huvila meren rannalla ja pöytä täynnä ystäviä
kuulostaa lähinnä naistenlehtimateriaalilta. Alle kaksisataasivuinen kirja on
toki elämänmakuinen ja riemukas, mutta ainoan juonen kaaren muodostaa suru
äidistä: kirja alkaa äidin hautajaisista ja päättyy siihen, kun Blanca
hyvästelee äitinsä. Miehet, omat ex-miehet, ystävien miehet, varatut miehet,
ihastuksen kohteet, lapsuusystävät, ovat vain sivuhenkilöitä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pidin Tämäkin menee ohi -romaanista lukukokemuksena, mutta
huomaan, ettei siitä valtavasti irronnut sanottavaa. Kirjan nimi muistuttaa,
että erilaiset elämäntilanteet, niin hyvät kuin huonotkin, ovat ohimeneviä
vaiheita: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tuska ja ahdistus menevät ohi,
niin kuin menee onni ja autuus</i>. ”Tämäkin menee ohi” on lause, joka toimii
jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, aina, kuten äidin kertomuksessa luvattiin. Blanca tosin huomaa kirjan lopussa,
että se ei ole totta, että äiti on lopullisesti poissa, mutta raastava suru
hellittää: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Alan jo hengittää paremmin
enkä näe juuri lainkaan painajaisia.</i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tämäkin menee ohi </i>täyttää
lukuhaasteen kohdan 23, käännöskirja.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Espanjankielinen alkuteos: También esto pasará, 2015 </div>
<div class="MsoNormal">
Suomennos: Tarja Härkönen, Otava 2016</div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-69837342915130114752017-02-28T22:19:00.000+02:002017-02-28T22:26:15.263+02:00Pekka Hiltunen: Onni<div class="tr_bq">
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh663h0wY61WXgHQNm1GCuqMhq2t7a2-fZ50FiZPCbjCVEklo88DOx47yDfJMVyhlgzIVN2dkpjofVn6GqFj52aZklqHWXRrLX1Khe9sWk9844wS_89sU2p-U5SGca7giIG9Rn4bF7syag/s1600/onni.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh663h0wY61WXgHQNm1GCuqMhq2t7a2-fZ50FiZPCbjCVEklo88DOx47yDfJMVyhlgzIVN2dkpjofVn6GqFj52aZklqHWXRrLX1Khe9sWk9844wS_89sU2p-U5SGca7giIG9Rn4bF7syag/s320/onni.jpeg" width="202" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toimittaja Oskari Silta hakee toimituspäällikön paikkaa.
Ensimmäiset kymmenen minuuttia soveltuvuushaastattelussa vihreäsilmäisen psykologi
Emma Lapon kanssa sujuvat mallikkaasti. Oskari on vakuuttava, todella
vakuuttava. Selkeä, asiantunteva, mitään hätkähtämätön, selvästi
toimituspäällikköainesta. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mutta sitten: </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Olen valehdellut
sinulle. – – Mä en ole se ihminen, jota olen tässä esittänyt. Tai
siis olen Oskari Silta, ja toimittaja. Mutta oikeasti mä inhoan työtäni. –
– Oikeasti mä olen aivan erilainen mies.</i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pekka Hiltusen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Onni</i>
(WSOY 2016) kertoo, millainen mies Oskari Silta oikeasti on. Se kertoo myös
rovaniemeläisen homoluolan kantaporukasta, joka käy jäitä päin (sekä
vertauskuvallisesti että hyvin kirjaimellisesti), Tuulikista, joka on ottanut
tehtäväkseen homojen pelastamisen, ja Roady Runnerista, sekopäästä, joka
kuvittelee olevansa musiikin tekijänä matkalla maailmanmaineeseen. Vähän se
kertoo myös pingviineistä, vaikka Emma Lappo kyseenalaistaakin sen, onko
pingviini hyvä toteemieläin aikuiselle miehelle. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i>Onni</i>-romaanissa on paljon absurdia. Varsinkin Roady Runner
on surkuhupaisa suuruusharhoissaan: <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mut mä klaaraan tän. Tähdet erottaa siitä
miten ne loistaa, oli ne missä vaan.</i> Vaikka nuoremman polven fanit (tai ne,
joita Roady sellaisiksi kuvittelee) eivät muista Sabrinaa eikä Dublinissa ole
vastassa Bono, tähteys ei voi lopulta pysyä piilossa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirjasta jää kovin kahtiajakoinen olo. Toisaalta Oskarin muuttuvien
työkuvioiden kautta käsitellään paljon sitä, miten nykymaailma ei arvosta
tietoa. Media tuottaa viihteellistä höttöä lähinnä mainosten taustaksi. Journalismi
on henkitoreissaan. Uransa puolivälissä oleva toimittaja on jo museokamaa: keski-ikä
on uusi vanhuus. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toisaalta kirjan ihmiskohtalot pitävät yllä uskoa tulevaisuuteen.
Niistä välittyy kaikessa karuudessaankin lämpöä. Rivoja puhuva Matias,
panostaja ja panomies, saa yhteyden ihailemaansa pornotähteen. Ankea hoitokoti
tekopyhine hoitajineen jää taakse, ja kaksi vanhaa miestä saa lopulta helliä toisiaan
Kalifornian lämmössä Tuulikin huolehtiessa heistä. Onni on siinä, miten ihminen
löytää paikkansa ja jonkun toisen, joka ymmärtää ja välittää. Jopa Roady Runner
löytää kultajyvän:</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pelkkää kertsiä. Miten
kukaan ei oo tajunnu tehdä tätä aiemmin, en voi käsittää.</i></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Mä aloin tehdä biisejä,
joissa on ainoastaan kertsejä. Maksimipituus kolkyt nelkyt sekkaa, pelkkää
kertosäettä. Ei A-osia. Ei viddendaal yhtään bridgee koskaan. Pelkkää tiukkaa,
tanakkaa, kuulijat kaatavaa B-osaa. Kertsi, ja se on siinä.</i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Minulla ei ollut <i>Onni</i>-romaanista oikein minkäänlaista
käsitystä lähtiessäni sitä lukemaan. Jonkin arvostelun muistan kyllä nähneeni,
mutta ei se ilmeisesti suurta vaikutusta ollut tehnyt. Kirja yllätti monella
tapaa. Se oli hauskempi kuin oletin, mutta se myös kosketti. Ihmiset siinä
koskettivat. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ei ihmiset ole
laukkaavia villihevosia eikä muita uljaita sankarieläimiä. Me ollaan
yksinkertaisia, vaappuvia otuksia, jotka on melkein kaikessa riippuvaisia
toisistaan, oman parven seurasta.</i></div>
</blockquote>
<br />
Lukuhaasteessa <i>Onni</i> sijoittuu kohtaan 30, kirjan nimessä on tunne. Onni on kirjassa kyllä myös nimi; Oskari kertoo harkinneensa nimensä muuttamista Onniksi. Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-4405296874727535172017-02-23T22:34:00.001+02:002017-02-23T22:34:58.514+02:00Petri Tamminen: Suomen historia
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Suomen historia</i>
tuntuu melko puisevalta nimeltä kirjalle, mutta kun kirja on 152-sivuinen ja
sen kannessa on kahvikuppiviiri ja Kekkosen silmälasit, se tuntuu varsin
oivalliselta valinnalta lukuhaasteen kohtaan 8, Suomen historiasta kertova
kirja. Kun vielä kirjoittajana on Petri Tamminen, siltä voi odottaa paljon.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzQGKUm6M9BQ_LrQkud1mrSUgcvfIcgcvANk8ZKm032XMVt4L3WeF7S3E4RFkzyjgSTOkDfPdis27v-C0fIg0q1owNu6OM2mCAnC_gz8-YfmTicHRkjh4FYcYvpJCByBs2cwhIaD_Uvso/s1600/suomen+historia.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzQGKUm6M9BQ_LrQkud1mrSUgcvfIcgcvANk8ZKm032XMVt4L3WeF7S3E4RFkzyjgSTOkDfPdis27v-C0fIg0q1owNu6OM2mCAnC_gz8-YfmTicHRkjh4FYcYvpJCByBs2cwhIaD_Uvso/s1600/suomen+historia.jpeg" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tamminen on koonnut <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Suomen
historiaansa</i> (Otava, 2017) elävien ihmisten muistoja koko itsenäisen Suomen historian
ajalta. Niissä Mannerheim kehuu piparkakkuja, suklaa sulaa käteen evakkojunassa
ja naapurin radio kertoo ruokakaapin läpi, että sota on päättynyt. Tammisen
lyhytproosa on osuvaa mutta lempeää. Asiat todetaan eikä selitellä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kamala sotia, kun on
talvi ja kylmä, mutta oli sekin, että sotahommiin vaikka on heinänkorjuuaika.</i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Suuret historian tapahtumat – sodat, vallanvaihdot ja
lama-aika – ovat taustana muistoille. Kun sotavuosista on päästy, tulee vastaan niitä tarinoita, joita kuulee
iäkkäämmiltä sukulaisilta saunassa. Tansseihin karataan, urheiluseuroja
perustetaan, Peyton Placea juostaan katsomaan naapureiden televisiosta, ja Armi Kuuselastakin nähdään vilaus. Ihmetellään appelsiineja ja
tummia ihmisiä. Elämä kulkee latujaan olosuhteista välittämättä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ei <i>Suomen historia</i> nyt elämää suurempi kirja ollut, mutta toki näin itsenäisyyden
juhlavuonna tarpeellinen luettava. Pönäkkä, kaiken kattava nimi muodostaa hauskan kontrastin lyhyille kertomuksille, hajanaisille muistoille, jotka piirtävät maamme kuvan sellaisena kuin sen ihmiset muistavat. </div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-25952576229573587642017-02-15T09:54:00.001+02:002017-02-23T22:35:21.093+02:00Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Annamari Marttisen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mitä
ilman ei voi olla</i> (Tammi, 2013) tarttui mukaan kirjastosta. En ollut
kirjasta aiemmin kuullut eikä oikeastaan kirjailijakaan ollut painunut
erityisemmin mieleeni. Nimen perusteella annoin kirjalle
mahdollisuuden täyttää lukuhaasteen kohdan 18, kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMfMV7S4MpUPD2F5G5687acJMBWNLRw0vqXjweSE9oHcKPmqBMZhJVS-U6xXAibUpIY5u5y6tKVG5S8M3cAtim1sj7S7BWOPtY-rfX5RKpLMSq6wILDBEp7_pEd3DW1rY8V4Y5ba-0haI/s1600/9789513171360.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="218" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMfMV7S4MpUPD2F5G5687acJMBWNLRw0vqXjweSE9oHcKPmqBMZhJVS-U6xXAibUpIY5u5y6tKVG5S8M3cAtim1sj7S7BWOPtY-rfX5RKpLMSq6wILDBEp7_pEd3DW1rY8V4Y5ba-0haI/s320/9789513171360.jpeg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mitä ilman ei voi olla</i>
on koukuttava kolmiodraama, joka kuvataan niin pettäjämiehen, toisen naisen kuin petetyn
naisenkin näkökulmista, jopa niin, että samat tapahtumat toistuvat kirjassa eri
henkilöiden kokemina. Kerrontaratkaisu tuo kirjaan melkoisesti ilmaa. Joissakin
tapauksissa on kiinnostavaa katsoa samoja tapahtumia eri silmin, mutta monissa
kohdin asia tulisi varmasti selville muutenkin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Iiro ja Vaula ovat aviopari, jolla on 10-vuotias
Emilia-tytär. Iirolla ja Vaulalla menee hyvin. Kaikin puolin niin hyvin, ettei
mitään syytä pettämiseen pitäisi olla. Vaula on kaunis ja laitettu. Perheelle
pyhitetään perjantai-illat. Iiro ja Vaula ovat käyneet läpi raskaan kokemuksen,
ja Iiro on luvannut olla aina Vaulan tukena. Lilja on yksinhuoltajaäiti, siro nuori
balettitanssija. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Yhtenä iltana Iiro menee taidenäyttelyn avajaisiin ilman
Vaulaa. Avajaisissa on Lilja. Iiro ja Lilja tekevät sarjan pieniä peräkkäisiä päätöksiä,
jotka johtavat nopeasti Liljan sänkyyn. Liljasta tulee Iirolle pakkomielle. Mitä
pettämisestä seuraa? Piilottelua, salailua, hätäisiä selityksiä, alibien
varmistelua, alas painettuja katseita. Treenikassin pakkaamista, kondomien piilottelua,
puhelimen vilkuilua. Verkko kiristyy, ja väistämätöntä on, että kaikki tulee
esiin. Salaisuudet eivät pysy salassa, johtolankoja jää aina, peruutusvaihde
puuttuu. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nyt Iiro. Nyt se
tapahtuu. Se mikä lähti liikkeelle. Mikään ei voi estää sitä, ei mikään mitä
tekisit toisin tai jättäisit tekemättä. Perua ei voi. Tehtyjä asioita ei voi
perua elämässä. Tehtyjä valintoja ja niiden aikaansaamia toimia.</i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
On omituista, että voin lukea sarjamurhaajista vajoamatta
moralismiin, mutta pettäjistä en. Alamaailma on etäällä, avioliitto lähellä. Jo
kirjan nimi saa niskakarvat nousemaan. Mitä ilman ei muka voisi olla? Ilman
salaisia tapaamisia hotellihuoneissa? Iiro ei selitä toimintaansa millään
muulla kuin järjettömällä intohimolla. Sekö antaa oikeutuksen tuhota oma
avioliitto? Mikään ei aja Iiroa pois Vaulan luota, ja välillä hän miettiikin,
onko mahdollista rakastaa kahta ihmistä yhtä aikaa. Lilja tietää, että mies on
varattu, mutta haluaisi tämän omakseen ja on järjettömän mustasukkainen
Vaulalle perjantai-illoista. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Järjen ylittävästä intohimosta saa tehtyä tunteikkaita
tangoja ja koukuttavia kirjoja. Moni haluaa mieluummin lukeutua tunne- kuin
järki-ihmisiin. Järjettömällä tunteiden – tai halujen, kuten tässä kirjassa – perässä
juoksemisella saa kuitenkin paljon tuhoa aikaan. Kirja ei edes mässäile kolmiodraaman
liepeillä kasvavien lasten murheilla vaan keskittyy avioliittoon ja jättää
senkin lopussa epäselvään tilaan. Selvää on vain, että mikään ei ole ennallaan.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirjan lopussa hätäisen ja harkitsemattoman ratkaisun tekee
Vaula: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ja sitten, ilman harkintaa, vain
totellen yhtäkkistä impulssia, hän teki sen.</i> Impulssinsa kullakin. Vaulan
teko tuo rumuuden näkyviin kaikille, ja kirja pyrkiikin tuomaan esiin julmuuden
kaikissa osapuolissa. Itse en kyllä osaa Vaulaa syyttää. Kaikki oli lähtenyt
liikkeelle jo ensimmäisestä impulssista, hetkestä juhlissa: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Aiotko olla täällä kuinka pitkään?” ”En
välttämättä.” </i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Jos toinen heistä
olisi sanonut: mutta hei, oli tosi kiva jutella, ja kääntynyt pois. </i></div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-49371775927942429192017-02-11T20:47:00.001+02:002017-02-11T20:47:53.643+02:00Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Vanha vitsi. Etsin kirjakaupasta kirjepaperia ja päädyin
ostamaan kirjan. Myyjä vakuutti, että <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Annoin
sinun mennä</i> on poikkeuksellisen hyvä ja yllättävä ja jää vaivaamaan mieltä
pitkäksi aikaa. Minulla oli mukana joululahjana saatu lahjakortti ja lankesin
heräteostokseen, kirjaan, josta en ollut koskaan kuullutkaan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk56nd8HZ5c7gUR-Csi2DYwbRdvsvbeo60YJYBcBSWxpABXPXlWeMbPV5y-AkDCw-jDlrj4r65sWM5s1bkhoJ1DtlCa-epE3vSvcWYqPQh4dzoishmV0JqpTeYf6zZC68BudL5RVZXkks/s1600/annoin-sinun-menna.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk56nd8HZ5c7gUR-Csi2DYwbRdvsvbeo60YJYBcBSWxpABXPXlWeMbPV5y-AkDCw-jDlrj4r65sWM5s1bkhoJ1DtlCa-epE3vSvcWYqPQh4dzoishmV0JqpTeYf6zZC68BudL5RVZXkks/s1600/annoin-sinun-menna.jpeg" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Takakannessa mainitaan juonenkäänne kahdesti; se on ”mieletön”
ja ”tyrmäävä, yksi kaikkien aikojen nerokkaimmista”. Etuliepeessä käännettä
kuvataan ”hätkähdyttäväksi”. Äh. Onhan kirjassa yllätys, mutta tuollainen
hehkutus lähinnä ärsyttää. Yllätys tuntuisi mukavammalta, jos sitä ei olisi
osannut odottaa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirja lähtee liikkeelle onnettomuudesta, jossa viisivuotias
poika jää auton alle. Turma-auton kuljettaja pakenee paikalta. Kirjan
ensimmäisessä osassa vaihtelee tapausta tutkivan poliisin ja suurta suruaan
pakenevan naisen näkökulma. Toinen osa tuo mukaan karun väkivaltaisen
parisuhteen kuvauksen. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kovin paljon kirjan juonesta ei voi paljastaa, mutta
psykologisten trillereiden ystäviä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Annoin
sinun mennä</i> varmasti kiinnostaa. Parisuhdeväkivaltaa on kirjassa kuvattu narsistisen,
väkivaltaisen miehen minäkerrontana, ja mielestäni se tuntuu jotenkin epäuskottavalta.
Paljon kiinnostavampi kuvaus väkivallasta oli viimeksi lukemassani <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2017/02/liane-moriarty-mustat-valkeat-valheet_11.html" target="_blank">Moriartyn</a>
kirjassa, jossa vaimo uskottelee itselleen, että kaikki on kunnossa, että hän
on erilainen kuin muut pahoinpidellyt vaimot ja että väkivalta on vain pieni
korvaus kaikesta siitä, mitä hän on saanut upealta mieheltään. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Annoin sinun mennä</i> -kirjan mies on
yksiselitteisen paha, ja itsekkyys ja pakkomielle alistaa näkyvät ensitapaamisesta
alkaen. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirja on toki koukuttava ja viihdyttävä lukukokemus
yllättävine käänteineen kaikkineen. Lopussa lukija voi laskea kirjan kädestään tyytyväisenä.
Taidan olla kirjan lukijoiden joukossa vähemmistöä kitinöineni. Koska kirjan
kannessa on perhonen, isken kirjan lukuhaasteen kohtaan 41, kirjan kannessa on
eläin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Alkuteos: I Let You Go, 2014</div>
<div class="MsoNormal">
Suomennos: Päivi Pouttu-Delière, Gummerus 2017</div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-24890090009057129342017-02-11T20:43:00.001+02:002017-02-15T09:49:19.848+02:00Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Etsiessäni luettavaa lukuhaasteen kohtaan 46, oseanialaisen
kirjailijan kirjoittama kirja, törmäsin suosituksiin Liane Moriartyn kirjoista.
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mustat valkeat valheet</i> sijoittuu
australialaiseen Pirriween kaupunkiin jossakin meren rannalla, mutta oikeastaan
tarina voisi sijoittua melkein mihin tahansa. Sinänsä vähän sääli, ettei kirja
tarjonnut mahdollisuutta fiilistellä vaihto-oppilasvuoden Down Under
-muistoissa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBmGk97VJxKlxS524Mg8Wmxnaaj-eX2JYRBik37PEz1Jpp_WCe_1Iwg7FY-J31t4DdXK4rrDaDK__1LtZ_ymBeXJjmvVN0_Ru47kYuolXMIDvnxyBAWCh4zNcKwbyiIHL5KAJUA22delk/s1600/9789510414071_frontcover_final.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBmGk97VJxKlxS524Mg8Wmxnaaj-eX2JYRBik37PEz1Jpp_WCe_1Iwg7FY-J31t4DdXK4rrDaDK__1LtZ_ymBeXJjmvVN0_Ru47kYuolXMIDvnxyBAWCh4zNcKwbyiIHL5KAJUA22delk/s320/9789510414071_frontcover_final.jpeg" width="212" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pastellivärinen pokkari oli kevyempää luettavaa kuin oletin,
mutta rakenteeltaan se on kiinnostava. Murhatutkimukseen liittyviä lausuntoja on
ripoteltu kirjaan heti alusta lähtien. Lukija saa tietää, että tapahtumat
tulevat vääjäämättä johtamaan vähintäänkin jonkinlaiseen kuolemantuottamukseen alakoulun
vanhempien visailuillassa. Se, kuka kuolee ja miten, selviää kuitenkin vasta
lopussa. Vaaleanpunaisilla drinkeillä on oma roolinsa loppuratkaisussa, mutta
ihmissuhteissakin on monia jännitteitä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Henkilökaarti on laaja, mutta päähenkilöiksi nousevat esiluokkalaisten
äidit Madeline, Celeste ja Jane. Madelinen ex-miehen lapsi on samalla luokalla
hänen lapsensa kanssa. ”Exän nyxä” Bonnie on joogaava kasvissyöjä ja monella
tapaa tasapainoisempi kuin äkkipikainen Madeline. Janeen Madeline tutustuu
törmättyään hänen autoonsa esikoulun tutustumispäivässä. Jane on nuori
yksinhuoltajaäiti, jonka poikaa, Ziggyä, aletaan syyttää koulukiusaamisesta.
Jane uskoo poikaansa, mutta joukko äitejä alkaa vainota tätä. Celeste taas on järjettömän rikkaan ja hyvännäköisen Perryn kaunis vaimo, joka kääntää
katseet tullessaan paikalle. Lisäksi mukana on joukko lyhyttukkaisia blondeja,
jotka pyrkivät määräämään koulun asioista rehtorin ohi. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Matkan varrelle mahtuu salaisuuksia ja yllätyksiä. Harva on lopulta
ihan sitä, miltä aluksi näyttää. Aluksi karikatyyreiltä vaikuttavat henkilöhahmot,
hipit ja helikopterivanhemmat, saavat syvyyttä, kun pintaa hieman raaputetaan. Samoin
on oikeastaan koko kirjan laita. Viihdyttävän pinnan alla käsitellään uskottavalla
tavalla parisuhdeväkivaltaa ja uusperheiden kipuja. Ylitse kaiken nousee ystävyys
– hieman esikoululaisten, mutta etenkin heidän äitiensä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Alkuteos: Big Little Lies, 2014.</div>
<div class="MsoNormal">
Suomennos: Helene Bützow, Tammi 2015.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-6160041122617274342017-01-26T20:30:00.000+02:002017-02-11T18:13:48.467+02:00Arnaldur Indriðason: Räme<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgn3QmUKCdvdumch6PE7O4WvKlzbHJ0p2ill2ZEUD7P5z1yI-WQ4U-at2ZTHjf92kkRYFJSi5Cxjp9JYb2WngU6ZqKmebkytaX16CRD0WY686UwuMZ4UJZVsvH90IZgP29wmJxtSFRV9X4/s1600/rame.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgn3QmUKCdvdumch6PE7O4WvKlzbHJ0p2ill2ZEUD7P5z1yI-WQ4U-at2ZTHjf92kkRYFJSi5Cxjp9JYb2WngU6ZqKmebkytaX16CRD0WY686UwuMZ4UJZVsvH90IZgP29wmJxtSFRV9X4/s1600/rame.jpeg" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"></span><span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Oli takana raskaammanpuoleinen työpäivä
palavereineen. Uni karkasi aamuyöstä, niin kuin se joskus tekee. Mitäpä tässä
sängyssä pyörimään, puuskahdin, ja siirryin sohvalle. Nyt jotain helposti
luettavaa. Käperryin peittoon, avasin kannen ja alkoi naurattaa: </span>
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOwvjL8Tl94jeaOKBkcWXyxJafVPookYene13Nj2qVmsIjKH3OBQhjP0_iBBhqHkacCnqJ5Q-UsKE24wHsxMAUSHD8QaStOHURb4vioFKA1Yb8xy60g1M5kkPAKRn_KdK1s1R9MoIRhiU/s1600/IMG_5190.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOwvjL8Tl94jeaOKBkcWXyxJafVPookYene13Nj2qVmsIjKH3OBQhjP0_iBBhqHkacCnqJ5Q-UsKE24wHsxMAUSHD8QaStOHURb4vioFKA1Yb8xy60g1M5kkPAKRn_KdK1s1R9MoIRhiU/s320/IMG_5190.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Kohta ei kuitenkaan enää
naurattanut. Edellisen lukemani Erlendur-dekkarin tapaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Rämekään </i>ei pidättele lukijaa pitkään jännityksessä, vaan rysäyttää
rikoksen tiskiin ensimmäisessä virkkeessä: ”Sanat oli kirjoitettu lyijykynällä
paperille, joka oli pantu ruumiin päälle. Kolme Erlendurille käsittämätöntä
sanaa.” Siinä se on, ruumis. Islannissa ratkotaan taas murhaa. Pian paljastuu,
että uhri ei ole ollut mikään pulmunen itsekään. Selviää vastenmielisiä asioita
kaukaa menneisyydestä. Kuolleita kaivetaan esiin ja kipeitä muistoja sorkitaan.
Viranomaisetkaan eivät saa puhtaita papereita toiminnastaan.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Räme</span></i><span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> sai Lasiavain-palkinnon
parhaana pohjoismaisena rikosromaanina vuonna 2002, joten isken sen lukuhaasteessa kohtaan 16, ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja. Se on islantilaisen
Arnaldur Indriðasonin ensimmäinen suomeksi julkaistu Erlendur Sveissonista kertova
dekkari. Erlendur on reykjavikilainen rikospoliisi, joka syö mikroaterioita ja
puolikkaita lampaanpäitä. Hän on eronnut vaimostaan, eivätkä suhteet lapsiinkaan
ole parhaalla tolalla. Hän yrittää auttaa päihdekoukussa roikkuvaa Eva Lindiä.
Poikaansa, alkoholivieroitushoidossa ollutta Sindri Snæeria hän ei juuri tapaa.
Erlendur tekee asiat omalla tavallaan ja saa työtoverinsa pyörälle päästään.
Tällä kertaa kaikkea leimaa epävarmuus – ollaanko kerta kaikkiaan väärillä
raiteilla tutkimuksessa? Uhrin kuolema ei harmita oikeastaan ketään, mutta murhatutkimukset
repivät rikki vanhoja haavoja. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Rutinat kirjasta suuntautuvat kustantajalle.
En pidä siitä, että takakansi kertoo asioita, jotka kirjassa selviävät vasta
myöhemmin. Tällä kertaa takakannessa kerrottiin viestin sisältö sekä se, että
tapaukseen liittyy geenitutkimus. Takakantta lukematta asia olisi valjennut
lukijalle vasta pikku hiljaa, kuten kirjailija oli tarkoittanut. Tämä on
tietysti hankala asia kustantajille. Geenitutkimus tekee kirjasta omaleimaisen,
joten sen mainitseminen houkuttelee ehkä lukijoita. Siksi mainitsen sen myös
tässä bloggauksessa. Sen sijaan viestin paljastaminen takakannessa on ihan
turhaa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Yhtä kaikki, dekkarin lukeminen tuntui taas
mukavalta. Aamuyöllä herääminenkään ei harmittanut niin paljon, kun saattoi käpertyä
peiton sisään sohvalle ja lähteä Erlendurin matkaan. </span>
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
--></style></div>
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Alkuteos: Myrin, 2000.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Suomennos: Seija Holopainen. Blue Moon,
2003.</span></div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-10210972842413365102017-01-25T21:51:00.001+02:002017-01-25T21:53:52.842+02:00Petri Tamminen: Meriromaani<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
a:link, span.MsoHyperlink
{mso-style-priority:99;
color:#0563C1;
mso-themecolor:hyperlink;
text-decoration:underline;
text-underline:single;}
a:visited, span.MsoHyperlinkFollowed
{mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
color:#954F72;
mso-themecolor:followedhyperlink;
text-decoration:underline;
text-underline:single;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqrrh5s-eCz5SZBCmcCHOyH9KyRPk9dxuTFexmSJJ6v7RjWIl2tZXrrS2wrxe6WZYuN14RUzF4QhhCcHNu-QYuiSDECfk5JzCfCRqhCxFgZYf8cVhJuXj3vH5PwbtbsNBsca_G4sAbLDM/s1600/tamminen_meriromaani.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqrrh5s-eCz5SZBCmcCHOyH9KyRPk9dxuTFexmSJJ6v7RjWIl2tZXrrS2wrxe6WZYuN14RUzF4QhhCcHNu-QYuiSDECfk5JzCfCRqhCxFgZYf8cVhJuXj3vH5PwbtbsNBsca_G4sAbLDM/s320/tamminen_meriromaani.jpeg" width="223" /></a><i>Toisena päivänä keli loppui kokonaan. Hän kohtasi onnekseen
miehen, joka neuvoi reitin, ja hän piti tätä merkkinä siitä, että kaikki tulee maailmassa
saaduksi silloin, kun sitä eniten tarvitsee. </i></div>
<i>
</i><br />
<div class="MsoNormal">
<i><span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Myöhemmin
paljastui, että miehen neuvo oli huono, hän törmäsi sulaan ja joutui kiertämään
pitkän lenkin ennen kuin taas löysi kantavan tien. Siitä hän päätteli, ettei
maailma sittenkään pidä lukua kulkijapojan tarvitsemisista, vaan että täällä
sai kulkea missä kulkee, ja hänestä siinäkin laissa oli puolensa. </i></div>
</blockquote>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i>Meriromaani </i>löytyi marketin alepöydältä. Se näytti olevan
niin väärässä paikassa, että se oli pakko pelastaa ostoskärryyn jauhelihan ja
mandariinien sekaan. Se täyttää lukuhaasteen kohdan 2: kirjablogissa kehuttu
kirja. Katsokaapa vaikka, mitä esimerkiksi <a href="http://luettuaelamaa.blogspot.fi/2015/03/petri-tamminen-meriromaani.html">Elina</a>,
<a href="https://tuijata.wordpress.com/2015/02/21/petri-tamminen-meriromaani/">Tuija</a>
ja <a href="http://rakkausonkoira.blogspot.fi/2015/09/petri-tamminen-meriromaani-2015.html">Rakkaus
on koira helvetistä</a> -bloggarit <i>Meriromaanista </i>sanovat, ja miettikää sitten,
kuuluuko se alelaariin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Oikeastaan <i>Meriromaanista</i> on sanottu niin paljon ja niin
hyvin, ettei siitä nyt kauheasti enempää taida käsittelyssäni irrota.
Lohdullinen on sana, joka kuvaa <i>Meriromaania</i> mielestäni parhaiten. Vilhelm Huurna vain elää ja purjehtii, niin tyvenet kuin myrskytkin. Laiva toisensa jälkeen kokee haaksirikon, mutta aina
vain Askaisten isännät luottavat Huurnaan ja lähettävät tämän uudelleen merille.
Laivojen nimet – kolme Reipasta sekä Onni, Rauha ja Armo – tuntuvat kuvaavan
Huurnan elämää. Merestä kirja kertoo, niin ja laivoista ja satamista. Vähän metsän puista ja naisistakin. Elämää minä kuitenkin ajattelen, kun kirjaa luen. Että Huurnan asenteella tästä voi selvitä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Meriromaania pitää lukea hitaasti ja nautiskellen, lempeitä lauseita
maistellen. Se itkettää ja naurattaa omituisella, surullisella, onnellisella ja
hyvin inhimillisellä tavalla.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i>”Aina hänellä kuitenkin olisi elämä ja sillä arvo, tämän elämän
itsensä arvo, laivat olivat uponneet mutta hän ei.”</i></div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-18873812588065121162017-01-15T16:45:00.000+02:002017-01-15T16:46:23.387+02:00John Grisham: Joulua pakoon<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Etsin kirjastosta hakuammunnalla sopivaa luettavaa
lukuhaasteen kohtaan 17, kirjan kannessa on sinistä ja valkoista. Silmiin osui
John Grishamin hauskalta vaikuttava pieni kirja <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Joulua pakoon</i>. Sen kannessa naapurusto kylpee jouluvalaistuksessa
sinisenä hetkenä, ja kadun jokaisen talon katolla on naurettavan suuri
valkoinen lumiukko. Jokaisen, paitsi yhden. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjW6-gL4rcI14qZQaJDrCPq3q7XAsHVKtd8HQDA03unx3MXJd0bhZOM788lG5dxEeLEk3j4P5UDJhTbSkmk3lWYBrzqy-jYgerxddAi9F_KPDL1ZKgOobAN9GsKwYY4gLrNK-8u1WrmB9s/s1600/Joulua+pakoon.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjW6-gL4rcI14qZQaJDrCPq3q7XAsHVKtd8HQDA03unx3MXJd0bhZOM788lG5dxEeLEk3j4P5UDJhTbSkmk3lWYBrzqy-jYgerxddAi9F_KPDL1ZKgOobAN9GsKwYY4gLrNK-8u1WrmB9s/s1600/Joulua+pakoon.jpeg" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Luther ja Nora Krank hyvästelevät kiitospäivän jälkeen
aikuisen tyttärensä, joka lähtee vapaaehtoistyöhön Peruun. Olisi aika aloittaa
jouluvalmistelut, jotka Krankin perheessä, kuten koko naapurustossa, tapaavat
olla yliampuvat, valtavan työläät ja stratosfäärisen kalliit. Lahjat, kukat,
joulukuusi, koristeet, valaistus, kalliit kortit, jouluaaton juhlat ystäville,
joulumuistamiset yhdelle jos toiselle, hyväntekeväisyys, ruoat ja juomat –
verotusasiantuntijana toimiva Luther kokoaa kuitit kasaan ja laskee, että
edellisen joulun hinnaksi tuli 6100 dollaria, ja siinä ei edes näy hermojen
kiristely luksuskauppojen jouluruuhkissa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Luther ja Nora päättävät jättää joulun väliin nyt, kun
tytärkään ei ole paikalla. Luther hankkii liput Karibian-risteilylle, ja
jouluvalmistelujen sijaan pariskunta käy solariumissa ja laihduttaa.
Naapurustolle tämä ei ole helppo pala nieltäväksi. Partiolaiset eivät saa
Krankeille myytyä joulukuusta, poliisit hyväntekeväisyyskalenteriaan eivätkä
palomiehet hedelmäkakkuaan. Mikä pöyristyttävintä, Hemlock Street jää
jouluvalaistuskisan hännille, kun Krankit eivät suostu raahaamaan valtavaa
valaistua lumiukkoa katolle. Krankien päätöstä ihmetellään, naureskellaan ja
paheksutaan, mutta siellä täällä vähän myös kadehditaan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mitä sitten käy, en taida kertoa, koska lopun paljastaminen
veisi sen vähänkin lukemisen ilon tästä romaanista. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Joulua pakoon</i> on erittäin kevyttä, höttöistä luettavaa –
varsinainen yhden asian kirja. Ei mitenkään tyypillistä Grishamia, minkä voi
päätellä jo kannesta. Jos kirja olisi ollut pidempi, en varmaan olisi sitä
vaivautunut lukemaan loppuun. Vaikka Yhdysvalloissa jotkut varmasti käyttävät jouluvalmisteluihin
omaisuuksia, on kirjassa kyllä melkoista liioittelun makua. En millään usko,
että yhden pariskunnan jättäytyminen jouluhössötyksen ulkopuolelle saisi aikaan
tuollaista vainoa. Kirjan pohjalta on näköjään tehty myös elokuva, Skipataan
joulu. Kevyen komedian pohjaksi tämä varmasti hyvin sopiikin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lukuhaasteessa tämän voisi varmaan käyttää myös kohtaan 9,
toisen taideteoksen inspiroima kirja. Dickensin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Saiturin joulu</i> varmasti on ollut Grishamin mielessä kirjaa
kirjoitettaessa. Lutherin työkaverit naljailevat Saiturista, ja Luther itsekin
miettii: </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i>Hän ei ollut vihainen eikä karjaisisi: ”Humpuukia!”
kenellekään, joka toivottaisi hänelle hyvää joulua. </i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><br /></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i>Hän aikoi vain jättää joulun väliin ja lähteä sen sijaan
risteilylle. </i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Siinä missä Scrooge on vanha kyyninen kitupiikki, Luther ja
Nora ovat ihan sympaattisia ihmisiä, jotka vain haluavat yhden vuoden taukoa
joulustressistä. He itsekin kokevat tuskaa kieltäytyessään tutuista
perinteistä, mutta kannustavat toisiaan pitämään pintansa loistoristeilijällä
rentoutuminen haaveissaan. Sen heille soisi. Se, että kirja päättyy, niin kuin
päättyy, on tietysti aika selvää. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Joulua pakoon</i>
toimii kirjana ja varmaan elokuvanakin hyvin joulun aikaan nautittuna, miksei
näin joulun jälkeenkin, kun kaikesta hössötyksestä on jälleen selvitty. Itse
olen pitkään ollut joulufiilistelyihminen, mutta parina vuonna on käynyt
mielessä jonnekin lämpimään, valmiisiin ruokapöytiin, karkaaminen. En usko,
että yhden joulun skippaaminen aiheuttaisi meidän lähipiirissämme ihan näin
voimakasta huolta. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Alkuteos Skipping Christmas (2001)</div>
<div class="MsoNormal">
Suomentanut Hilkka Pekkanen, WSOY 2002</div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-69789942250295405502017-01-07T22:59:00.000+02:002017-01-08T13:14:19.855+02:00Helen Macdonald: H niin kuin haukka<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Aloitan tämänvuotisen Helmet-lukuhaasteen kohdasta 48: kirja
aiheesta, josta tiedät hyvin vähän. Kohtaan sopii loistavasti Helen Macdonaldin
kehuttu <i>H niin kuin haukka</i>. Kuvittelin tarttuneeni kaunokirjalliseen teokseen,
mutta takaliepeen tekstin mukaan Time oli valinnut kirjan vuoden 2015 parhaaksi
tietokirjaksi. <i>H niin kuin haukka</i> -teosta onkin aika vaikea määritellä, eikä
mikään määritelmä tekisi sille oikeutta. Se sisältää valtavan määrän tietoa
niin haukoista, haukkojen kouluttamisesta ja haukkametsästyksestä kuin
kulttuurihistoriastakin. Silti se on myös kaunis kertomus surusta ja siitä
selviämisestä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxNm5Z1jtxuto_CtoGpHTLrXwiqIIzfxKltaHzzXVTBrZHWhd0oUdX6Y9LO636AGCeNDNXKtqfs-kdjZFBx7EQD2B7ACIlISUj8BZZ9ZQM3SW8FlxVKMhcp67fDicoq0lWE4rBRYyvjgM/s1600/h_niin_kuin_haukka02670.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxNm5Z1jtxuto_CtoGpHTLrXwiqIIzfxKltaHzzXVTBrZHWhd0oUdX6Y9LO636AGCeNDNXKtqfs-kdjZFBx7EQD2B7ACIlISUj8BZZ9ZQM3SW8FlxVKMhcp67fDicoq0lWE4rBRYyvjgM/s320/h_niin_kuin_haukka02670.jpeg" width="216" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirjan alussa päähenkilö Helen saa tiedon isänsä kuolemasta.
Hän musertuu eikä saa otetta elämästä. Hän on pienestä asti ollut intohimoinen
haukkaharrastaja, lukenut haukoista ja kouluttanut useita erilaisia haukkoja.
Nyt hän haluaa kanahaukan, jota pidetään vaikeimpana koulutettavana. Mitään
muuta ei kirjassa oikeastaan tapahdu. Helen totuttaa haukkaa itseensä ja
pikkuhiljaa opettaa sitä lentämään hallitusti. Metsästää haukka osaa, sitä
sille ei tarvitse opettaa. Fasaanit ja kaniinit saavat kyytiä, kun Mabel pääsee
irti. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mabel-haukan kouluttaminen imaisee Helenin maailmaan, jossa
tämä välillä katselee ympäristöään haukan vaistoin, kuin ei ihminen olisikaan.
Raja ihmisen ja eläimen välillä hämärtyy, ja Helenin on hyvä olla – suru
unohtuu. Lopulta Helen löytää kuitenkin lohdun muiden ihmisten seurasta. Haukan
koulutus on kaari, jonka päässä Helen ymmärtää, että hän on ihminen ihmisten
joukossa, Mabel on haukka.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
”– – vannon pyhästi, etten ikinä alenna haukkaani
hieroglyfiksi, historialliseksi hahmoksi tai unohdetuksi muistoksi. En
tietenkään. En minä pysty. Koska se ei ole ihminen. Siinä tärkein läksy, minkä
Mabelin kanssa vietetyt kuukaudet ovat minulle opettaneet: maailma on täynnä
asioita – kallioita, puita ja kiviä, ruohoa ja kaikkea mikä mönkii ja juoksee
ja lentää. Ne kaikki ovat sitä mitä ovat, mutta tehdäksemme niistä
ymmärrettäviä itsellemme me annamme niille merkityksiä, jotka pönkittävät omaa
maailmankuvaamme. – – Haukan epäinhimillisyyttä kuuluu vaalia, koska se, mitä
haukka tekee, ei liity mitenkään meihin.”</div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Helenin ja Mabelin tarinaan kytkeytyy kirja <i>Goshawk</i>, jota
Helen on lukenut lapsena. Siinä kirjailija T. H. White kouluttaa Gos-nimistä
kanahaukkaa. Hänellä on alusta asti väärät otteet ja asenteet, mutta hänkin
projisoi haukkaan väärällä tavalla omia tunteitaan ja pelkojaan. Minua Whiten
elämään liittyvät kohdat hieman häiritsivät enkä saanut niistä kovin paljon
irti. Lukiessani tunsin koko ajan, että niistä pitäisi nyt ymmärtää jotain
suurta, mutta en sitten juuri ymmärtänyt. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vaikka <i>H niin kuin haukka</i> ei ole juoneltaan kummoinen, se jollakin
kummallisella tavalla pitää jännitettä yllä. Lisäksi se tarjoilee oivalluksia
elämästä, ihmisistä ja maailmasta. Itselleni kolahti kohta, jossa White
saatuaan haukan koulutettua ei tunnekaan onnistuneensa: </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
”Noviisina on turvallista olla. Kun vasta opettelee jotakin,
ei tarvitse murehtia, onko siinä hyvä vai ei. Mutta kun on jo tehnyt jotain,
oppinut miten se tehdään, ei ole enää turvassa. Asiantuntijuus altistaa
arvostelulle.”</div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mietin, kuinka usein itse vähättelen kokemustani ja asiantuntemustani,
ja tajusin, että se ei ole vain hyvää nöyryyttä. Siinä on myös arvostelluksi
tulemisen pelkoa, eikä pelkuruudessa ole mitään hyvää.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i>H niin kuin haukka</i> oli mielenkiintoinen lukukokemus. Se
imaisi aivan tuntemattomaan maailmaan, jossa huput ja jalkanauhat, lentonyörit
ja kulkuset tulivat tutuiksi. Kirja ihastutti myös kauniilla kielellään, vaikka
siinä fasaaninveri roiskuu ja kaninkarvat pöllyävät. Kirjan nimi oli mielestäni vähän tylsä. Jos ei lasketa sitä, että myös päähenkilön nimi alkaa H:lla, en oikein ymmärrä sen ideaa. Ainakin suomeksi se kuulostaa aapislorulta. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Erikoista muuten, että olen
tullut lukeneeksi peräkkäin kaksi kirjaa, joissa kerrotaan pilkuntarkasti ja
välillä vähän inhorealistisesti joidenkin eläimien kanssa elämisestä – <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>viimeksi lampaiden, nyt haukkojen. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Alkuteos: H is for Hawk (2014)</div>
<div class="MsoNormal">
Suomentanut: Irmeli Ruuska (Gummerus 2016)</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-36436857500756247332016-12-31T18:01:00.000+02:002016-12-31T18:02:08.742+02:00Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Tämän vuoden lukemiset jäivät vähiin ja bloggaus hiipui heti
alkuunsa. Mitään erityistä syytä tällä ei ole, mutta ei vain napannut. Sinänsä
sääli, sillä nyt kun muistelen, en edes muista, mitä kaikkea olen vuoden
mittaan lukenut. Hienona lukukokemuksena jää silti mieleen ainakin Minna
Rytisalon <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Lempi</i>. Ensi vuonna yritän
ryhtiliikettä. Omia vanhoja blogitekstejä on hauska lukea ja samalla muistella
niitä fiiliksiä, joilla on kirjoja lukenut. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
En ollut kuullut Evie Wyldista enkä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kaikki laulavat linnut</i> (Tammi 2016)-teoksesta, mutta kirja pisti silmään
kirjaston uutuushyllyssä. EU:n kirjallisuuspalkinto (mikä ihme se edes on?) ja
kovasti kehuja. Lainasin. Vaikutuin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivpjBH6wbiLK7h0jH38WYKjmoWf_kwF9w8fuQ5fiP3lkbVgypqu_LQGo_ve0CjPLsynivX6ARU3peC73DjMj0K6KdmEN98Kr_5-M1ea88r3dXBkudXgLtfrre4wM-lEmo3DBpqnBcyL_U/s1600/9789513186531_frontcover_final_original.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivpjBH6wbiLK7h0jH38WYKjmoWf_kwF9w8fuQ5fiP3lkbVgypqu_LQGo_ve0CjPLsynivX6ARU3peC73DjMj0K6KdmEN98Kr_5-M1ea88r3dXBkudXgLtfrre4wM-lEmo3DBpqnBcyL_U/s320/9789513186531_frontcover_final_original.jpg" width="205" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kaikki laulavat linnut</i>
tutustuttaa lukijan Jake Whyte-nimiseen naiseen, joka hoitaa lampaita syrjäisellä englantilaisella
saarella. Jake hoitaa lampaitaan, nukkuu kivääri patjan alla ja välttelee ihmisiä.
Häntä kiinnostaa lähinnä se, mikä tai kuka tappaa hänen lampaitaan. Kerronta
loikkii Jaken menneisyyteen ensin australialaisilla lammastiloilla, sitten
siellä, mistä hän on sinne tullut. Vasta kirjan lopussa päästään pisteeseen,
jossa selviää, mitä Jake alun perin lähti pakoon. Viimeinen luku, ennen kaikkea
tapahtunutta, taas osoittaa, miten pienestä kaikki voi olla kiinni: ”<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>– – ja elämä on aina tällaista ja minä olen
aina täällä”. Kuinka väärässä sitä voikaan olla?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kaikki linnut laulavat silloin, kun kaikki muuttuu. Linnut
laulavat kirjassa muuallakin, mutta eivät mitenkään romanttisesti, vaan
pahaenteisesti. Pastellisävyinen kansi ja nimi voisivat ruokkia toisenlaisiakin
odotuksia. Lähinnä kirjassa haisee lampaanvilla ja veri. Karua luontoa kuvataan
paljon, ja eläimiä: kaskaita, pussimäyriä, ampuhaukkoja, mustialeskiä,
huilukorppeja, ruusukakaduja, mattopytoneita. Luontoa ei romantisoida, niin
kuin ei mitään muutakaan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Monia asioita Jaken menneisyydestä selviää, mutta aukkojakin
jää paljon. En osaa sanoa, onko se hyvä vai huono asia. Puhkiselittäminen on
pilannut monta kirjaa. Toisaalta olisin kovasti halunnut tietää enemmän Jaken
vaiheista – ja ehkä keltasilmäisestä pedostakin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Alkuteos: All the Birds, Singing (2013) </div>
<div class="MsoNormal">
Suomentaja: Sari Karhulahti </div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-19033453454824418572016-01-10T21:28:00.001+02:002016-01-10T21:29:59.526+02:00Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieRffw5mfkUOwefvPd5Aiq7tTiINgW1rcUlgtyQuBVCVYPoGcYiIvsxnv1ZbIKkgx5LElIo8bod8h9hDhnEiVtARGyHihdz3H9LiRSU0KW1atw7XreoSs01Ncj90sI9zhWRlrgAvk2nzg/s1600/bookcover_9789510411858.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieRffw5mfkUOwefvPd5Aiq7tTiINgW1rcUlgtyQuBVCVYPoGcYiIvsxnv1ZbIKkgx5LElIo8bod8h9hDhnEiVtARGyHihdz3H9LiRSU0KW1atw7XreoSs01Ncj90sI9zhWRlrgAvk2nzg/s320/bookcover_9789510411858.jpg" width="211" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
Pariisi:</div>
<div class="MsoNormal">
On lukkoseppä, joka rakentaa sokealle tyttärelleen
pienoismallin kaupungista, jotta tämä oppisi liikkumaan siellä. </div>
<div class="MsoNormal">
On sokea tyttö, Marie-Laure, joka rakastaa kotiloita ja
Jules Verneä. </div>
<div class="MsoNormal">
On Liekkien meri, maaginen timantti, joka tarujen mukaan takaa
omistajalleen ikuisen elämän mutta tuhoaa kaikki, joita tämä rakastaa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Saksa:</div>
<div class="MsoNormal">
On orpo poika, Werner, joka oppii rakentamaan
radiovastaanottimen ja kuuntelee sillä lumoavaa ranskankielistä lähetystä
sisarensa kanssa. </div>
<div class="MsoNormal">
On Führer, joka johtaa Valtakuntaa. </div>
<div class="MsoNormal">
On vääpeli von Rumpel, joka kokoaa Führerille
jalokivikokoelmaa, mutta oikeasti tarvitsee vain yhden kiven, Liekkien meren,
joka pelastaa hänet syövältä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toinen maailmansota.</div>
<div class="MsoNormal">
Poika päätyy etsimään ja tuhoamaan vastarintaliikkeen
radiolähetyksiä. </div>
<div class="MsoNormal">
Sokea tyttö päätyy taloon, jossa on kätkössä sekä kielletty
radiolähetin että Liekkien meri – joko aito tai yksi kolmesta kopiosta.</div>
<div class="MsoNormal">
Von Rumpel löytää kolme kopiota timantista ja pääsee aidon
jäljille. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Saint-Malossa, Ranskan rannikolla, kohtaavat näiden kaikkien
tiet – ja aika monen muunkin, kun liittoutuneet iskevät mereltä saksalaismiehittäjien
kimppuun. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Anthony Doerrin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kaikki
se valo jota emme näe</i> (WSOY, 2015) kuulosti ja näytti mainiolta
lukuromaanilta. Kaunis kansi, kaunis nimi, paljon hehkutusta ja mainostekstejä,
paras myyntipaikka silmänkorkeudella markettien kirjaosastolla. Olisiko se
kuitenkin jotakin liian ilmeistä, liian väkisin väännettyä, jotain ärsyttävää coelhoa?
Ja mikä ihmeen kirottu jalokivi? Kiertelin kirjaa, kunnes se tuli silmille
kirjaston hyllyssä. Pakko se oli lainata. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirja vaikutti hyvältä, lukukokemukseni ei aluksi niinkään.
Ihan poikkeuksellisen paljon lukemiseni katkesi milloin mihinkin häiriöön.
Tarina eteni todella lyhyin, joskus vain sivun mittaisin luvuin, vuoroin Marie-Lauren,
vuoroin Wernerin näkökulmasta, välillä vähän muistakin. Hajanaisiin
lukuhetkiini rakenne sopi, mutta ehkä sittenkin olisin kaivannut pidempää
syventymistä kummankin tarinaan. Sitten tuli aamuyö, jolloin uni ei tullut
silmään. Ahmin kirjan loppuun ja nautin siitä, miten tarina kulki. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kaikki se valo jota
emme näe</i> on kiistämättä hyvä teos. Karu miljöö, sota ja pahuus – ja siellä
sisällä täydelliseksi hiottu kertomus: lämpöä, virheitä, rakkautta, yhteen
punoutuvia juonenpäitä. Jostakin syystä teos muistuttaa minua John Boynen
kerronnasta. Veikkaisin, että jos lukija on pitänyt esimerkiksi <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuudes mies</i> -romaanista, hän rakastaa
tätä. Sen verran laaja teos tämä oli, että voin rastia Helmet-lukuhaasteesta kohdan 25, kirjassa on yli 500 sivua. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
Alkuteos: All the Light We Cannot See (2014)</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
Suomentanut Hanna Tarkka</div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-37995762877638569072016-01-07T09:20:00.000+02:002016-01-07T09:20:25.193+02:00Astrid Lindgren: Saariston lapset<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
--> </style>
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Terveisiä Saltkråkanista! Kyllä oli ihanaa. Joskus
aikaisemminkin olen ehdottanut lapsille <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Saariston
lapsien</i> lukemista, mutta jotenkin se ei ole innostanut. Nyt aika oli kypsä.
Nautimme hurjasti. Oli ihana seurata, miten lapset eläytyivät luettuun,
huolestuivat ja saivat kikatuskohtauksia Pellen ja Pampulan edesottamusten
äärellä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Saariston lapset tuli sarjana tv:stä, kun olin lapsi. Opin
juuri, että se onkin Lindgrenin teoksista ainoa, joka kirjoitettiin suoraan
tv:tä varten. Tästä huolimatta se toimii loistavasti myös kirjana. Muuta en Saariston
lapset -sarjasta juuri muistanut kuin leppoisan tunnelman, hauskan Pampulan ja
hänen Laivuri-koiransa. Eipä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Saariston
lapset</i> jännittävällä juonellaan pääsekään kehuskelemaan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgng5bg_Yy4m5z6fIdDgp42dGKaMPHrhWKYuusod5aJDLJZOZd1qRs4TkX9KcmywlaDcBukqUb_AXI9mojtjMK1mGfNicv70Loe-5W70nAIcc89moyN-kGX49PfZtgHTc2FQ8KDMY3_630/s1600/saariston+lapset.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgng5bg_Yy4m5z6fIdDgp42dGKaMPHrhWKYuusod5aJDLJZOZd1qRs4TkX9KcmywlaDcBukqUb_AXI9mojtjMK1mGfNicv70Loe-5W70nAIcc89moyN-kGX49PfZtgHTc2FQ8KDMY3_630/s1600/saariston+lapset.jpg" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirjailija Melker Melkerson vuokraa Tukholman saaristosta
talon ja muuttaa sinne Nikkarila-nimiseen huonokuntoiseen taloon kesäksi neljän
lapsensa kanssa. Perheen äiti on kuollut, mutta kirjassa suurimmat surut
liittyvät eläimistä – tai ihanasta Nikkarilasta – luopumiseen. Jotenkin
liikuttavaa on Melkersonin poikien huoli siitä, että isosisko Malin jonakin
päivänä menisi naimisiin ja lakkaisi pitämästä huolta veljistään. Tapaamiset
muiden saaren asukkaiden kanssa ja vanhaan taloon tutustuminen saavat aikaan
monia hauskoja tilanteita: on noiduttuja prinssejä, hylkeenpiilotusta ja
bongoloita. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Saariston lapsissa</i>
on samaa leppoisuutta ja elämästä nauttimisen riemua kuin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Melukylän lapsissa</i>, mutta jotenkin se iskee aikuiseen vielä
paremmin, koska tässä kuvataan enemmän aikuistenkin elämää. Lämmintä, hauskaa
ja lempeää on kaikki niin kuin Astrid Lindgrenin kirjoissa aina, niin, että kun
kirja on aika hyvästellä, ääni sortuu vain siksi, että on vain ollut niin
ihanaa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tässä kuussa ilmestyy Jens Andersenin kirjoittama uusi Astrid
Lindgrenin elämäkerta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tämä päivä, yksi
elämä</i>. Olen varauslistan ykkösenä! Siinäkin mielessä oli mukava palautella mieleen
tämäkin ihanuus. Menköön kirja haasteessa kohtaan 17, kirjassa juhlitaan. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Saariston lapsissa</i> juhlitaan muun muassa
joulua, juhannusta, Laivurin henkiinjäämistä ja ihanaa aamua. Sanoinko varmasti riittävän
monta kertaa ”ihanaa”? <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
Alkuteos: Vi på
Saltkråkan 1964</div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
Suomennos: Laila
Järvinen</div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-13382702145758585262016-01-05T22:57:00.000+02:002016-01-05T23:00:49.395+02:00Kari Hotakainen: Kantaja<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
a:link, span.MsoHyperlink
{mso-style-priority:99;
color:#0563C1;
mso-themecolor:hyperlink;
text-decoration:underline;
text-underline:single;}
a:visited, span.MsoHyperlinkFollowed
{mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
color:#954F72;
mso-themecolor:followedhyperlink;
text-decoration:underline;
text-underline:single;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Muistan nähneeni ohjeen, että jokaisen pitäisi huolehtia
eläessään siitä, että elämän loputtua olisi arkulla vähintään kuusi kantajaa.
Timo Kalliota eivät jätä rauhaan ne, joilla ei ole yhtään. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
En ehtinyt kirjakaupoille Kirjan ja ruusun päivänä viime
huhtikuussa, joten Kirjakauppaliiton kylkiäiskirja, Hotakaisen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kantaja</i> (Kirjakauppaliitto, 2015) jäi
saamatta. Muutenkin olen pitänyt kylkiäiskirjoja vähän höpöinä ideoina, mutta
jos ne lisäävät kirjojen myyntiä, niin mikäpä siinä sitten – tarkoitus
pyhittää keinot. Kirjaston vippilainatiskillä tämä nyt kuitenkin seisoi ja
vaikutti oikein sopivalta välipalalta raskaampia teoksia sulatellessa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifNIxM0w6ACEVrT4cWg_A0IDOSq024ArYrhXXIV5YrsmOz6mU7FdS-XHluRgar-_5XBtZmr54FFKW1W0C29m-w0a5VZ_hH0HXT68lR5Ab5lHFtyhhacwir2yToRYTiHPbWrIi2nVRGre4/s1600/kantaja.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifNIxM0w6ACEVrT4cWg_A0IDOSq024ArYrhXXIV5YrsmOz6mU7FdS-XHluRgar-_5XBtZmr54FFKW1W0C29m-w0a5VZ_hH0HXT68lR5Ab5lHFtyhhacwir2yToRYTiHPbWrIi2nVRGre4/s1600/kantaja.jpg" /></a>Välipalaksi pienoisromaani <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kantaja</i> jäikin. Viime vuonna luin kaksi Hotakaista, <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/03/kari-hotakainen-luonnon-laki.html">Luonnon
lain</a></i> ja <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/11/kari-hotakainen-henkireika.html">Henkireiän</a>.
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kantaja</i> on kaukana niiden tasosta,
mutta niin on kai tarkoituskin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kantaja on Timo Kallio, mies, joka ei voi työhaastattelussa
kertoa elämäntavoistaan, koska hänellä ei ole elämää. Siitä huolimatta hän saa
määräaikaisen paikan seurakuntayhtymän puistotyöntekijänä – ei
koulutustaan vaan luonnettaan vastaavasta työstä. Timo siis leikkaa nurmikkoa
kuolleiden päältä ja auttaa hautojen kaivuussa.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Asiat lähtevät hotakaismaiseen vinoluisuun, kun suntio
pyytää Timoa avuksi kantamaan hautaan vainajaa, jolla ei ole riittävästi
kantajia. Timoa vaivaa maahanpanijaisten koruttomuus. Hän alkaa täyttää oman
elämänsä tyhjyyttä kirjoittamalla muistopuheita näille vainajille, joista ei
juuri mitään tiedetä. Nämä muistopuheet ovat ehkä kirjan parasta antia. Ne tuovat
mieleen Spoon River Antologian runot, mutta niihin kytkeytyy myös Timon oma
elämä. Yksinäisten kuolemat koskettavat, samoin yksinäinen elämä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Timon elämään liittyvä juoni sen sijaan ei mielestäni oikein
kulje. Timo muistelee ainoaa nuoruudenrakastettuaan ja miettii, olisiko kaikki
toisin, jos hän olisi suostunut Hannelen ”eloisiin leikkeihin”, joihin liittyi
kumipuku ja sidontaa. Timo kasvattaa Hannelesta itselleen päähänpinttymän. Hän
uskaltaa kuin uskaltaakin ryhtyä oman elämänsä sankariksi ja lähteä etsimään
Hannelea. Lopun käänteitä en viitsi paljastaa, mutta kirjan lopussa Timo pääsee
ensimmäistä kertaa elämässään itse elämänsä isoon kuvaan ihan etualalle. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ihan mukava <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kantaja</i>
oli lukaista. (Isäni muuten on joskus ollut kantamassa hautaan yksinäisiä vainajia
jonkin yhdistyksen riveissä. Pitäisikin suositella tätä hänelle!) Silti: jos
tämä ei olisi ollut mainostempaukseen liittyvä kylkiäiskirja, olisin kyllä
pettynyt. Kuvaavaa on jo sekin, että yleensä Hotakaisen kirjoja lukiessa tulee
kirjattua muistiin sivunumeroita ja sitaatteja kymmenittäin, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kantajasta</i> niitä ei oikein löydy. Se on
tavallaan tuttua Hotakaisen tyyliä, mutta ei kuitenkaan niin hiottu ja
timanttinen kuin monet muut teokset. Vähän löysä, vähän ponneton, vähän
mitäänsanomaton. Kiinnostavaa on kuitenkin huomata, että vainajat ovat saaneet
Hotakaisen mielikuvituksen laukkaamaan: vainajista huolehtiva suntio on mukana
myös <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Henkireiässä</i>, liekö sama?<br />
<br />
Helmet-lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 48 (k<span style="mso-fareast-font-family: "Times New Roman";">irjassa on alle 150 sivua).</span></div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-17772768229022448302016-01-04T15:11:00.001+02:002016-01-05T23:01:55.607+02:00Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Iida Rauman <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Seksistä
ja matematiikasta</i> päätyi luettavakseni nähtyäni kiittävän arvostelun
ainakin Helsingin Sanomissa. Laskettuani kirjan alas en oikein osaa sanoa siitä mitään.
Rankka alku veti heti mukaansa, ja sen jälkeen oli kiinnostava tutustua Erikaan
takaumien avulla. Erika on matemaattinen poikkeuslahjakkuus mutta sosiaalisesti
kömpelö. Hänen siskonsa Emilia taas kehitysvammainen, mutta lämmin ja kaikkien
rakastama. Vaikka asetelma voisi johtaa stereotyyppiseenkin käsittelyyn, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Seksistä ja matematiikasta</i> on kaukana
siitä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg79xC5VY19PdNQ3qjKkJ_0aGd4IyubN7UyAV3JOIek7FLomSnngwqFI-s301M3q74bx3-uKdGd8pMXrIn_9m4h0DlBCRG-Rrtrg-z6VPzXWNUQpdCd_ewB9vLcUbv8jSdogAXPWTQIaS4/s1600/bookcover_9789512401093.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg79xC5VY19PdNQ3qjKkJ_0aGd4IyubN7UyAV3JOIek7FLomSnngwqFI-s301M3q74bx3-uKdGd8pMXrIn_9m4h0DlBCRG-Rrtrg-z6VPzXWNUQpdCd_ewB9vLcUbv8jSdogAXPWTQIaS4/s320/bookcover_9789512401093.jpg" width="212" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Se, miten matematiikkaa kuvataan puhtaan totuuden
etsimisenä, oli tällaisen humanistin silmin kiinnostavaa ja sai näkemään
matikistikollegat hieman uusin silmin. Siinä missä matematiikka korostaa
järkeä ja ajattelua, seksi tuo kirjaan ruumiillisuuden. Lisäksi mukana
on järjen ja ruumiin rajojen tuolle puolen kurkottelua: kummituksia ja
koirapoikia. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirjan keskivaiheilla esitellään kirjastonhoitaja Tuovi. Tuovin
sukupuoleen ei juuri kiinnitetä huomiota – ainoastaan hänen vanhempansa
kokevat ongelmalliseksi, että Tuovi on vaihtanut sukupuolta. (Minä taas koin
ongelmalliseksi hahmottaa, että Tuovi on nuori mies; ainoa tuntemani Tuovi on
keski-ikäinen nainen.) Tuovi vaikuttaa Emilian ohella kirjan tasapainoisimmalta
hahmolta. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lupaavasti alkava kirja kasvaa suureksi, mutta ainakin minun
silmissäni kärsii hiukan suuruudenhulluudesta. Kun samaan kirjaan mahtuu myös
ympäristökatastrofia ja kulutusyhteiskunnan kritiikkiä, esseistisiä pohdintoja
ihmiskunnan kehityksestä ja sielusta, muistisairautta, raiskausta ja ahdistelua,
sisarussuhteiden vaikeutta ja lahjakkaan lapsen problematiikkaa, kokonaisuudesta
on hieman vaikea saada kiinni. Toki ne kaikki antavat oman mausteensa loogisen ajattelun,
ruumiillisuuden ja myyttisen teemoihin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Paikoin kirja sai minut kokemaan hienoista
alemmuudentunnetta. Kaikessa maailmankaikkeutta syleilevässä älykkyydessään se
näyttää perheellisen, kristityn, kehyskunnassa omakotitaloa asuvan sekasyöjäheteron
paikan, eikä se ole kovin korkealla. Voi tietysti ajatella myös, että
kirjailija on onnistunut, jos kirja onnistuu häiritsemään lukijaa omassa
kuplassaan.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lukijan mielenrauhaa häiritsevien totuuksien osoittelun
jälkeen kirja päättyy yllättävän lämpimästi ja lohdullisesti. Se kokoilee
joitakin juonen aineksia mutta ei edes pyri rakentamaan täydellistä kertomusta.
Hauskaa muuten, että lähiaikoina lukemistani kirjoista myös Selja Ahavan
Taivaalta tippuvat asiat puhuu kertomuksista: aluista, keskikohdista ja
lopuista. Ahavan teoksessa todetaan, että perheen elämä ei noudata hyvän
kertomuksen kaavaa, Rauma taas pyrkii purkamaan ajatteluamme maailmankaikkeuden
historiasta kertomuksena: </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ajatus
tarkkarajaisesta, selkeästä ”meistä” on sekin yksinkertaistu, tarina, jonka
tarkoitus on lohduttaa ja rauhoittaa todellisuuden kauhistuttavan
monimuotoisuuden äärellä. </i></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-tab-count: 1;"> </span>On vuotava järjestelmä,
epätäydellinen kieli ja tasapainostaan suistunut ekosysteemi, on pisteiden
äärettömyys ja väreilyä solujen meressä. </i></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-tab-count: 1;"> </span>On joukko enemmän tai
vähemmän toisiaan muistuttavia apinoita, heikkoja ja hataria, joista osa
yrittää epätoivoisesti luoda järjestystä järjettömään ja joista kaikki kantavat
jälkiä siitä irrationaalisesta ja epäsäännöllisestä lukusarjasta, joka seuraa
jokaista elollista syvälle vuosimiljoonien takaiseen pimeään. </i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
Jotenkin
kirja toi runsaudessaan mieleeni vuosi sitten lukemani Jussi Valtosen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">He eivät tiedä mitä he tekevät</i>. Valtosen kirja tosin
oli helpompi lukea monessa mielessä: se oli yksinkertaisempaa tekstiä eikä
myöskään ajanut lukijaansa niin ahtaalle. Hauskaa myös, että tämä on kuukauden
sisällä jo toinen kirja, joka sijoittuu yliopistomaailmaan: myös <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Stonerin</i> päähenkilö oli omalle alalleen
omistautunut tutkija. Stonerista tulee hiljalleen sentään myös hyvä
luennoitsija, Erika on toivoton.</div>
<div class="MsoNormal" style="mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
Seksistä
ja matematiikasta sopii <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/p/helmet-lukuhaaste-2016.html" target="_blank">Helmet-lukuhaasteessa</a> kohtiin 8 (<span style="mso-fareast-font-family: "Times New Roman";">Kirja kirjailijalta, jonka
tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 15 (Kirjan kansi on mielestäsi ruma), 17 (Kirjassa
juhlitaan), 41 (Kirjassa lähetetään kirjeitä) ja 44 (Kirjassa joku kuolee). Täytän
sillä ainakin alustavasti kohdan 15, sillä muihin kohtiin löytynee vuoden
mittaan muitakin ehdokkaita. Voi olla, että kirjan kanteen liittyy jotakin hienoa symboliikkaa, joka ei minulle ihan aukea, mutta ei se ainakaan kovin houkutteleva ole. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-16406662220471127712016-01-01T08:43:00.000+02:002016-01-04T09:17:03.246+02:00Vanhan vuoden viimeisiä<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Kirjan vuosi 2015 päättyi eilen. Minulle kirjan vuosi
merkitsi paluuta rakkaan lukuharrastuksen pariin lukuhaasteen ja blogin
aloituksen innoittamana. Aikaisemmin olen lukenut kausittain, mutta viime
vuonna taisi olla koko ajan jokin kirja käsillä. Ihan sataan kirjaan en varmaan pääse, mutta ehkä kahdeksisenkymmentä on tullut luettua.<br />
<br />
Bloggaamatta on vuoden mittaan jäänyt jokunen kirja, esim. Riikka Ala-Harjan <i>Kevyt liha</i>, Aki Ollikaisen <i>Musta satu</i> ja kollegan lainaama Fifty Shades of Gray -sarjan avauskirja <i>Sidottu</i>, jonka uskonnonopekollega oli hyväntahtoisesti ja ehkä vähän piruuttaan kiikuttanut työpöydälleni. Koukuttava se kieltämättä oli kaikessa huonoudessaan. Myös monet lapsille luetuista kirjoista ovat jääneet kirjaamatta blogiin. Bloggaamisen hyödyt ovat kyllä kiistattomat: äkkiseltään en edes muista, mitä kaikkea olen ipanoille iltasatuillut. Ainakin <i>Poika ja ilves</i> ja pari <i>Konsta</i>-kirjaa on luettu. Tällä hetkellä on menossa <i>Saariston lapset</i>, johon minun lisäkseni lapsetkin ovat ihastuneet. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Joulukuun lopun kirjoja en ole ehtinyt bloganneeksi, mutta paljon olen saanut kuitenkin luettua. Ajattelin kuitata loppuvuoden lukemiset
lyhyillä maininnoilla, mutta näköjään en osannut. Tulkoon nyt sitten tälläinen megalomaaniseksi
venähtänyt yhteispostaus. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b>Sofi Oksanen: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Norma</i></b></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD6-b0juyEcRJ_1LGcwpkEQt7fmu6QaR7iMoedtQVXjnHpz-lQfUpIITTjRx5BUfZMWKSvTkzWbZdi-XvxGnvjSKQ3kze7wQbyV0NohZ1SVCTX1Io_FvhQVFmJdiSZoHOypINyt04ls40/s1600/norma.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD6-b0juyEcRJ_1LGcwpkEQt7fmu6QaR7iMoedtQVXjnHpz-lQfUpIITTjRx5BUfZMWKSvTkzWbZdi-XvxGnvjSKQ3kze7wQbyV0NohZ1SVCTX1Io_FvhQVFmJdiSZoHOypINyt04ls40/s320/norma.jpg" width="249" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Normasta</i> (Like,
2015) on kirjoitettu niin paljon, että mitään uutta siitä tuskin irtoaa
minun käsittelyssäni. Tyydyn toteamaan, että pidin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Normasta</i> enemmän kuin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kun
kyyhkyset katosivat</i> -romaanista mutta vähemmän kuin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Puhdistuksesta</i>. Pidin siitä, että <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Normassa</i> mentiin realismin rajojen tuolla puolen ja
dekkarimaisissa tunnelmissa Norman etsiessä totuutta äitinsä kuolemasta, mutta
ytimessä oli jälleen hyväksikäytön eri muodot: hiusbisnes ja
kohdunvuokrauskauppa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Hiukan hämmensi se, miten tärkeinä hiuksia pidettiin. Olen
jo palauttanut kirjan, joten en saa tähän suoraa lainausta, mutta ajatus oli,
että se, joka hallitsee hiuksia, hallitsee naisia. Kyllä taitaa olla aika pieni
osa naisväkeä se, jota voi hallita hiustenpidennyksillä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Luettuani <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Norman</i> googlasin
pari kirjasta tehtyä arvostelua. Huvitti, kun Google-haun jälkeen Facebook-näkymääni
oli ilmestynyt hiusten kasvua kiihdyttävän sampoon mainoksia. Aina eivät mene
kohdistetut mainokset ihan oikeaan osoitteeseen, mutta hyvä yritys, ei siinä
mitään!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b>Tapio Koivukari: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Unissasaarnaaja</i></b></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Koulun kirjastosta hetken mielijohteesta mukaan napattu <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Unissasaarnaaja</i> (Johnny Kniga, 2015) oli
ensimmäinen lukemani Tapio Koivukarin romaani, enkä oikein osannut virittää
sille odotuksia. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK8g6MqxBa96ortxj-FDToKqx10tLZQ8TaRX7s34x1qLKX-XEnWGcZDM-qtXV-kpbaN4AIjuGH4ZwIXC9ucF0GWz3jeAdlu7YPkAjpXA6JnSmuCK691a1oa6Kq3ihw5bxNKaYSvq8rIV4/s1600/9789510407189_frontcover_final_small.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK8g6MqxBa96ortxj-FDToKqx10tLZQ8TaRX7s34x1qLKX-XEnWGcZDM-qtXV-kpbaN4AIjuGH4ZwIXC9ucF0GWz3jeAdlu7YPkAjpXA6JnSmuCK691a1oa6Kq3ihw5bxNKaYSvq8rIV4/s1600/9789510407189_frontcover_final_small.jpg" /></a><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Unissasaarnaaja</i>
kertoo 13-vuotiaasta Tuulikista, jonka omituisessa horrostilassa pitämät, maailmanloppua ennustavat saarnat
keräävät kuulijoita ympäri Suomea. Osa kuulijoista on herätyksen saaneita, osa
vain uteliaita. Jotkut taas liehuvat perheen ympärillä hyötyäkseen Tuulikista. Itse
päähenkilö ei ehkä olekaan kirjan kiinnostavin henkilö, vaan ne, jotka häntä
ympäröivät: pikkusiskon saamasta huomiosta kateellinen isosisko, rikastumismahdollisuuden
näkevä äiti ja täysin perässävedettävä isä, Tuuri-Heinonen, sekä monet muut. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Unissasaarnaaja</i>
sijoittuu länsisuomalaiseen kylään vuodelle 1949. Nihtamon kylää ei oikeasti
ole olemassa, mutta puheenparsi ja olemisen tapa ovat Lounais-Suomessa syntyneelle
ja kasvaneelle hyvin tuttuja. Kun Hemmilän Tarmo näkee vaimonsa ensimmäistä
kertaa 17 vuoteen, vaimo katsoo miestä, menee tupaan ja pyytää: ”Tua puit
tullesas.” </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Heinosen perheen lisäksi kirja kertoo monien muiden kyläläisten elämästä. Tällä selitetään sitä, mitä ihmiset Tuulikin saarnoista etsivät. Toisaalta ihmisten vaiheet ovat sellaisenaankin kiinnostavaa luettavaa ja ne on kuvattu lempeästi ja aidon oloisesti. Nihtamosta maisemat laajenevat siirtokarjalaisten myötä
rajan taakse – ja parempaa elämää hakemaan lähteneiden myötä ihan Australiaan
asti. Nihtamosta herätyksen sanaa lähdetään viemään Pohjanmaalle ja Lappiin,
matkalle, jolla paljastuu, mikä maallikkosaarnaaja Sigurd Sihvonen on miehiään.
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Unissasaarnaaja</i>
oli kiinnostava kirja, ja Koivukari Taina Teerialhon lisäksi jo toinen
lounaissuomalainen kirjailija, johon olen vuoden mittaan ilokseni tutustunut. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<b>
</b><br />
<div class="MsoNormal">
<b>John Williams: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Stoner</i></b></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzl4VCEUeC2UEbAok1FBvFyrelzsExoLBSP8Cn76lup-GKVpGLvMKUa9LFApRhct_RScQphUd_y4G8dbRV2Lm56Iha9DopyA23GC1vRWhHIuBSPpjwjPlz2DTYJb5amV-w0gENyA2UQLM/s1600/Stoner_6762.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzl4VCEUeC2UEbAok1FBvFyrelzsExoLBSP8Cn76lup-GKVpGLvMKUa9LFApRhct_RScQphUd_y4G8dbRV2Lm56Iha9DopyA23GC1vRWhHIuBSPpjwjPlz2DTYJb5amV-w0gENyA2UQLM/s320/Stoner_6762.jpg" width="211" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Stoneria</i> (Bazar,
2015, alkuteos jo 1965) on tänä vuonna kehuttu ja hehkutettu kaikkialla. Siinä
vaiheessa, kun sain kirjan käteeni, se ei mahtunut mitenkään päin
lukuhaasteeseeni, joten säästelin sitä joululomalla makusteltavaksi. Se, mitä
olin kirjan sisällöstä kuullut, ei kylläkään hirveästi vakuuttanut: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Stoner</i> kertoo Stonerista, kirjallisuuden opettajasta. Ei suuria
juonenkäänteitä, ei draamaa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Siinä kirjan hienous oikeastaan onkin. Vaimo on virhevalinta eikä yliopisto työyhteisönä vaikuta
houkuttelevalta, mutta Stoner elää
kirjallisuudelle. Onni tulee opettamisesta ja tutkimustyöstä, hiljaisesta tyytymisestä siihen, mitä on. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Stoner</i> ei kikkaile koristeellisella
kielellä eikä tarjoile halpoja viisauksia. Siinä on tyyntä levollisuutta ja
armeliaisuutta. Se on kansikuvansa näköinen kirja. (Kansikuva on muuten valittu todella hyvin – ulkomaisten painosten kannet eivät ole lainkaan näin paljon kirjan henkisiä.) </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kymmenet minua nopeammat (ja perusteellisemmat) kirjabloggaajat
eivät ole olleet väärässä: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Stoner</i> on
hieno kirja.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<b>
</b><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b>Simo Hiltunen: Lampaan vaatteissa</b></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7NhvHmjtlPtZ-ObWuf65YL9phQjfE33uPIvgcxegs4gl_6iv22YpLpGi_Bj2h_uzbL_cZMROwaRdiV9AVHAznDC2xVKbOoomYq809LTvjerug2oIKfEELR4X-ozBR2ynvSpTWYyCm55A/s1600/9789510413005_frontcover_final_medium.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7NhvHmjtlPtZ-ObWuf65YL9phQjfE33uPIvgcxegs4gl_6iv22YpLpGi_Bj2h_uzbL_cZMROwaRdiV9AVHAznDC2xVKbOoomYq809LTvjerug2oIKfEELR4X-ozBR2ynvSpTWYyCm55A/s320/9789510413005_frontcover_final_medium.jpg" width="202" /></a>Lehtiarvostelun perusteella laitoin kirjaston varauslistalle
Simo Hiltusen esikoisteoksen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Lampaan
vaatteissa</i> (WSOY, 2015). Se muodostikin hyvän kontrastin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Stonerille</i>: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Lampaan vaatteissa</i> oli kaikkea sitä, mitä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Stoner</i> ei ollut: juonenkäänteitä, suuria tapahtumia, yritystä elämän selittämiseen (ja valitettavasti myös nokkelaan kielenkäyttöön). Hyvä se silti oli, tai juuri siksi. Se oli erittäin toisella tapaa mieleenpainuva
lukukokemus. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Lampaan vaatteissa</i>
kertoo rikostoimittaja Lauri Kivestä, joka tekee juttua Suomea riivanneista perhesurmista.
Pian käy ilmi, että Laurin oma tausta on rankka: kodinperintönä on vain
taipumus koviin otteisiin. Lauri tunnistaa itsessään valkoiseksi raivoksi
kutsumansa ominaisuuden ja tekee omat valintansa elämässä välttyäkseen satuttamasta
rakkaitaan. Susisymboliikasta saadaan paljon irti, ja yhdessä kirjan kannen
uhkaavan tuijotuksen kanssa se toimii hyvin eikä tunnu päälleliimatulta
koristeelta.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirjan alkupuoli etsii selityksiä sille, miksi tavallinen
isä tai äiti murhaisi perheenjäsenensä. Se pohtii myös median vastuuta: mitä
pitää kertoa, mitä jättää kertomatta. Puolivälissä kirja yhtäkkiä keikahtaa
dekkarin puolelle. Käänne tuntui vievän lukijalta maton jalkojen alta: mitäs
ihmettä tämä nyt on? Kun sitten tyytyy hyväksymään, että näin tässä nyt kävi, juoni
imaisee mukaansa ja kantaa loppuun saakka. Samoja teemoja väkivallan periytymisestä
sukupolvien ketjussa teos toki käsittelee loppupuolellakin. Hieman väläytellään
myös anteeksiannon mahdollisuutta. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Yhtään kovin onnellista perhettä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Lampaan vaatteissa</i> ei esittele – ainakaan elävänä. Alistamisen ja
pahoinpitelyjen kuvaukset ovat sen verran raakoja, että tällainen tavallinen,
arjen riittämättömyyden kanssa kamppaileva vanhempi voi tuntea olevansa sittenkin
ihan hyvä äiti. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Teoksen kevyempää antia on se, että toimittaja Hiltusen
kirjoittamana se tarjoaa kurkistuksen sanomalehtitoimituksen maailmaan.
Toimitustyön realiteetit, etiikka ja käytännön yksityiskohdat tulevat hyvin
esille. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sisällöllinen yllätys kieltämättä teki kirjasta vähän
epätasaisen kokonaisuuden, mutta en pidä sitä pahana asiana. Jännitysosastollehan
Lampaan vaatteissa näköjään on kirjastossa sijoitettukin. Ehkä lähdin itse
lukemaan sitä väärin odotuksin. Sen sijaan annan pienen miinuksen kielestä.
Kirjoittaja rakastaa sanaleikkejä ja hassuja rinnastuksia. Minustakin
ensimmäiset olivat ihan hauskoja. Äkkiä niihin tympääntyi, kun niitä viljeltiin
sekä eri henkilöiden repliikeissä että kertojanosuuksissa. Ehkä ”kill your
darlings” on tämän kirjan kohdalla turhan hirtehinen ohje, mutta näitä nyt vain
on liikaa:</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i>”yleensä sillä on pitkä putki ja mieli”</i></div>
<i>
</i><br />
<div class="MsoNormal">
<i>”ottivat näytteitä ja kuvia, ehkä rauhoittaviakin salaa”</i></div>
<i>
</i><br />
<div class="MsoNormal">
<i>”eikä taatusti pannut vastaan vaan halvalla,
kolmellakympillä tunti”</i></div>
<i>
</i><br />
<div class="MsoNormal">
<i>”sai koulussa vain selkäänsä, tyttöjä ei koskaan”</i></div>
<i>
</i><br />
<div class="MsoNormal">
<i>”panes heittäen luutulla ja tämä jätkä pihalle” </i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Voi olla, että sanoilla kikkailu ei häiritse ketään muuta, mene ja tiedä. Yleensä itsekin nautin kekseliäästä kielenkäytöstä <i>Pussikaljaromaanin</i> tyyliin, mutta ehkä tässä oli jo sisällön puolella niin paljon pureksittavaa, että kieli olisi saanut olla keräämättä huomiota. Pienestä
ärsytyksestä huolimatta voin kyllä suositella Hiltusen esikoisteosta lukijoille,
joita rankka aihe ei ahdista. Tai saa se ahdistaa. Sen pitääkin ahdistaa. </div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-58833134735801125382015-12-14T10:50:00.001+02:002015-12-14T19:53:30.895+02:00Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Selja Ahava oli Finlandia-ehdokkaissa minulle uusi nimi, ja
ilman ehdokkuuden tuomaa julkisuutta tuskin olisinkaan hoksannut <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Taivaalta tippuviin asioihin</i> (Gummerus, 2015) tarttua.
Olen iloinen, että tartuin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhycC0qaBEJJbQY8UuELcsWDkA0RB8YH4NefHkG9qD2Bj9HCq8P9sUko3wH8Q7bnD4RFJF5jAoIfjpYL6qS0hJjSP1pwgOGNO-ZTSh6vGCpcelOrEXXMqcQxyTjCTfm70g403UaBwCPhr0/s1600/sa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhycC0qaBEJJbQY8UuELcsWDkA0RB8YH4NefHkG9qD2Bj9HCq8P9sUko3wH8Q7bnD4RFJF5jAoIfjpYL6qS0hJjSP1pwgOGNO-ZTSh6vGCpcelOrEXXMqcQxyTjCTfm70g403UaBwCPhr0/s320/sa.jpg" width="211" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Taivaalta tippuvat asiat</i>
kertoo siitä, miten elämä joskus pakenee todennäköisyyslaskelmia eikä taivu
kertomukseksi, jossa on alku, keskikohta ja loppu. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirjan ensimmäisessä ja viimeisessä osassa näkökulma on
Saaran. Saaran äiti kuoli, kun taivaalta tippui – kesken kauniin kesäpäivän –
jäälohkare. Saara muistelee äitiään ja sitä isää, joka ei ollut vielä mennyt
pois tolaltaan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
On melko epätodennäköistä, että taivaalta tippuu jäälohkare,
joka murskaa pään. On myös melko epätodennäköistä voittaa lotossa. Vielä
epätodennäköisempää on voittaa lotossa kahdesti. Niin kuitenkin käy Saaran
Annu-tädille, isän siskolle. Ensimmäisen voittonsa jälkeen Annu keittää
jättipottikahvit. Hän ostaa Storgårdin, joka ristitään heti Förstorgårdiksi, ja
ryhtyy kartanonrouvaksi. Toisen jättipotin jälkeen Annu nukkuu kolme ja puoli
viikkoa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ihan kuin Saaran isä epätodennäköisestä menetyksestään,
Annukaan ei tahdo selvitä onnenpotkuistaan. Kirjan toinen osa sisältää Annun kirjeenvaihtoa
skotlantilaisen Hamish McKayn kanssa, johon salama on iskenyt neljästi. Hamish
tuntuu hyväksyvän roolinsa kohtalon oikkuna, jota naapuritkin ovat alkaneet
kartella. Annu etsii vielä selitystä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ajattelin, että elämä
jatkuu. Elän, huovutan, lottoan, ostan asioita kun ne ovat tarjouksessa. </i></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Mutta tässä onkin kyse
jostain muusta, siltä minusta nyt tuntuu. </i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Taivaalta tippuvat
asiat</i> kertoo siitä, kuinka mahdoton ihmisen on varautua kaikkeen. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Isästä tuntui aina,
että jokin ongelma hiipii salaa sisään – katon läpi, seinien raosta, takan
hormista tai kellarin tuuletusreikiä pitkin. Että sen pitäisi huomata se, mutta
se ei huomaisikaan, ja sitten kaikki olisi jo myöhäistä ja Sahanpurutalo olisi
laho, tai meille puhkeaisi syöpätauti radonsäteilystä tai hormi syttyisi tuleen
tai kattonaulojen venyneistä rei’istä valuisi vesi sisään ja laho katto
romahtaisi niskaan, tai pönttöuunin irrallisten tiilien välistä tulisi
häkämyrkytys. Ja se olisi isän syy. </i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
(Tällainen mies tuntuu kovin tutulta. Mutta: )<span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Isä yritti suojella
meitä, mutta ei se lopulta riittänyt. Se keskittyi liikaa seiniin ja unohti
taivaan. </i></div>
<div class="MsoNormal" style="text-indent: 65.2pt;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nyt isä vain kuuntelee, kun hormissa kaikuu tip tip tip.</i> </div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirjan ensimmäisellä sivulla on Aristoteleen määritelmä
alusta, keskikohdasta ja lopusta. Kertomuksen juonessa kysymys on syistä ja
seurauksista. Alku ei ole minkään seuraus, loppua ei seuraa mikään. Äiti luki
Saaralle usein satuja, mutta väritti niitä omilla juonenkäänteillään ja jätti
ne kesken. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">– Loput ovat aina
samanlaisia, äiti sanoi. – Prinssi ja prinsessa menevät naimisiin ja murhaaja
vankilaan. Kaikki kiinnostava tapahtuu sitä ennen.</i> </div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Saaraa äidin tapa lukea ärsytti. Saara rakastaa Hercule
Poirotia, joka ratkoo asiat järjestelmällisesti, kokoaa lopussa ihmiset
suljettuun tilaan ja selvittää, miten kaikki meni. Elämä ei kuitenkaan ole
juonellinen kertomus. Taivaalta voi tippua asioita: jäälohkareita, salamoita,
lottovoittoja tai jalattomia lapsia. Ne eivät ole seurauksia mistään, mutta
niistä kyllä seuraa jotakin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ehkä meidän perheen
loput ovat aina huonoja. Ehkä me siksi pidimme Poirotista. </i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ympäröimisen motiivia käytetään kirjassa paljon. Kun Saaran
äiti on vielä elossa, Sahanpurutalossa tehdään remonttia. Ennen panelointia äiti
piirtää Saaran ääriviivat seinään. Ääriviivat yhdistyvät kokonaisuuteen,
pysyvyyteen ja vakauteen. Kun kaikki ympärillä uhmaa mahdollisuuksien rajoja,
Saara piirtää, joko mielessään tai oikeasti, valkoista viivaa ihmisten
ympärille pitääkseen elämän jotenkuten kasassa ja raiteillaan. Hercule Poirot tekee
niin, joten sen täytyy auttaa myös Saaraa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Poirot ottaa liidun ja
piirtää valkoisen viivan. Kun ajatukset ovat viivan sisällä, ne asettuvat paikoilleen. – – Ja jos jollekin ajatukselle tai esineelle ei ole käyttöä, sen voi jättää pois.</i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Saaran muistaa myös hänelle kerrottuja satuja, joista
yhdessä neito muurataan seinän sisään ja seinästä kasvaa myöhemmin koivu. Saara
työntää omenansiemeniä seinän rakoon, mutta mitään ei kasva. Itse hän pääsee
seinän sisään, kun Förstorgårdista löytyy seinän sisältä salahuone.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mietin ympärilläni
kiertäviä seiniä. Piirrän viivan niiden mukaan, ja viivan sisään jää minun
huoneeni. Paitsi salahuone – – Ovatko salaisuudet juuri asioita, jotka
jäävät viivojen ulkopuolelle? </i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vaikka kirja ei aristoteelistä juonikokonaisuutta
muodostakaan, se kertoo kuitenkin tarinan. Asiat menevät vinksalleen, kun
taivaalta putoaa jäälohkare. Vaikka Saaran isä sanookin, että <i style="mso-bidi-font-style: normal;">aika-parantaa on paskaa</i>, kirjan kuvaamat
vuodet parantavat haavoja, ainakin vähän. Elämä jatkuu. Kun lahon seinän rakoon
työntää omenansiemeniä, lopulta luonto löytää tiensä. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sen pituinen se.</i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Taivaalta tippuvat asiat saattaa olla paras tänä vuonna
lukemistani kirjoista. Se keskittyy, ei harhaile. Se on hiottu kokonaisuus,
vaikka elämä ei sitä olisikaan. Jokainen satu, muisto ja painajainen kantaa omaa
merkitystään. Mikään räsymatto, omenantaimi tai röntgenkuva ei ole turha. Siinä
mielessä Ahava ja Poirot ovat samoilla linjoilla. </div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-82082301517964652632015-12-12T17:16:00.000+02:002015-12-12T17:16:10.974+02:00Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Eliana työskentelee kutojana Seittien Talossa saarella,
jossa unennäkijöitä vainotaan. Kadulta löydetään mykkä, pahoinpidelty tyttö,
jolla on kädessään tatuoituna Elianan nimi. Eliana tutustuu tyttöön, Valeriaan,
ja joutuu mukaan vaarallisiin tapahtumiin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Emmi Itärannan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kudottujen
kujien kaupunki </i>sijoittuu vieraan tuntuiseen ympäristöön. Saari ei sijoitu
tässä maailmassa tunnettuun aikaan eikä paikkaan. Kaupungin yllä risteilevät
ilmagondolit ja valoa saadaan loistelaseista. Saaren satamissa poikkeavat
kauppalaivat tuovat terveisiä ulkomaailmasta, mutta saari kelluu omassa
yksinäisyydessään eivätkä sen asukkaat tiedä, että muullakin tavoin voisi elää. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrXRpTIm6rdEeKktemfJYlmx1MG83zpr8ZSqQaOYggoSo6-UHDgdADT_1_dkRZvn0ygVw5X1eZx0CVhsU5JJu0kFpq3AJGLnScleXd6E_PFHnla3XuQ1cxFFy1I33sTjuAwUd-4Ct7QFU/s1600/index.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrXRpTIm6rdEeKktemfJYlmx1MG83zpr8ZSqQaOYggoSo6-UHDgdADT_1_dkRZvn0ygVw5X1eZx0CVhsU5JJu0kFpq3AJGLnScleXd6E_PFHnla3XuQ1cxFFy1I33sTjuAwUd-4Ct7QFU/s1600/index.jpg" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kaikkeuden Verkko ja elämän kudosta kehräävä Kutojaneitsyt vievät
kirjaa fantasian suuntaan. Musteellamerkintä ja kansalaisten unia vartioiva
kasvoton neuvosto tuovat kirjaan dystopian henkeä. Unennäkijät päätyvät
vangeiksi Tahrattujen Taloon. On kuitenkin joukko unennäkijöitä, jotka aavistavat
totuuden. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pidin <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/02/emmi-itaranta-teemestarin-kirja.html" target="_blank"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Teemestarin kirjasta</i></a> ja olen suositellut sitä monille. Kun kuulin, että Itärannan uusi
kirja on ilmestynyt, päätin heti lukea sen. Jokin sai kuitenkin syksyn mittaan
ajatukset muuttumaan. Olikohan se radiosta kuulemani haastattelu tai lukemani
arvostelu, joka sai ajattelemaan, että saatanpa tuon jättää väliinkin. Jos en
olisi saanut <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kudottujen kujien kaupunkia</i>
lainaan tuttavalta, se olisi ehkä jäänyt pitkäksi aikaa ”vielä joskus luettavien
kirjojen” pitkän muistilistan hännille. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Blogeissa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kudottujen
kujien kaupunkia</i> on kuitenkin hehkutettu paljon. Ilmeisesti tästä on
tarkoitus pitää valtavasti. Kudottujen kujien kaupunki on varmasti monella
tapaa hyvä teos, sitä en voi kiistää. Kieli oli kaunista, paikoin runollistakin. Kirjan kuvaama maailma oli kiehtova seitteineen ja verikoralleineen. Minua se ei nyt vain oikein napannut sisäänsä. En oikein edes ymmärtänyt, mitä kaikki seittien kutominen ja niiden
kätköissä vaeltelu kirjassa merkitsi. Klassikkoselityksiä: Ehkä luin tätä
väärään aikaan. Ehkä tämä olisi ollut upea elämys, jos tähän olisi voinut
rauhassa uppoutua. Ehkä tämä pitäisi lukea uudestaan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ehkä luen kuitenkin jotakin muuta. </div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-71257409082171312232015-12-04T10:24:00.000+02:002015-12-05T17:38:44.246+02:00Markku Pääskynen: Sielut<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Minulla on 10-vuotias poika. Aina joskus sattuu, että poikaa
ei näy kotona odotettuun aikaan eikä puhelinkaan vastaa. Yleensä puhelin on
kotona, äänettömällä tai sammunut. Soittokierros kavereille tai kavereiden
vanhemmille hälventää huolen. ”Joo, täällä se on, lähetän kotiin.” </span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKJ7D8KmhmmdJt1ILRYfCBfnWMwHm4OLCBHcNDtI8uAULtzBzCu6Zz8gLVhenxMk6n5Pv7H4qpmULRH8_E5a9BpBkBGWoOZEA38f-owePKx51Vy2l-HIY5KsSv6-vioSNFP0ZyUVw187I/s1600/9789513177959_frontcover_final_original.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKJ7D8KmhmmdJt1ILRYfCBfnWMwHm4OLCBHcNDtI8uAULtzBzCu6Zz8gLVhenxMk6n5Pv7H4qpmULRH8_E5a9BpBkBGWoOZEA38f-owePKx51Vy2l-HIY5KsSv6-vioSNFP0ZyUVw187I/s320/9789513177959_frontcover_final_original.jpg" width="204" /></a><span style="font-family: inherit;">Markku Pääskysen romaanissa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sielut</i> (Tammi 2015) 11-vuotias Maija ei saavu aamulla kouluun. Kun
opettaja soittaa kotiin, alkaa vanhempien, Ainon ja Kristianin elämän pisin
päivä. Enimmäkseen he viettävät sitä erillään. Raskaana oleva Aino odottaa
kotona Maijaa tai puhelua. Kristian kulkee Maijan reittejä, koputtaa jokaista
ovea, kysyy jokaiselta vastaantulijalta. </span><span style="font-family: inherit;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Mietin, miksi sinänsä ajattomat tapahtumat on pitänyt kirjassa
sijoittaa markka-aikaan, mutta tajusin, että mobiililaitteiden käyttö pilaisi
hyvän ongelman.
</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ainon ja Kristianin tuskaisen etsinnän rinnalla kuvataan Taitoa
ja Ilaria. He ovat Maijan ikäisiä poikia, jotka hekin etsivät Maijaa, mutta
omalla tavallaan: unohtuvat välillä lasten touhuihin ja päästävät ajatukset omille,
hurmaaville raiteilleen. Päivän edettyä iltaan etsijöitä on jo paljon. Lukija
on tutustunut lähiseutujen asukkaisiin: Romua keräävä herra Hiililä sanoo
nähneensä Ainon kulkeneen metsää kohti. Kaksossisarukset, noidaksi epäilty Aada
ja uskovainen Iida hämmentävät etsijöitä. Kehitysvammainen Tiina leikkii vauvalla,
jota hänellä ei ole. Muu Suomi seuraa radiosta panttivankidraamaa.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kirja piti otteessaan; halusin tietää, mitä Maijalle on
käynyt. Välillä pelkäsin, ettei suljettua lopetusta tulisikaan – jotenkin se ei
tuntunut sopivan kirjan kerrontatyyliin. Kuitenkin täytyy sanoa, että minulla
kävi jo kirjan alkupuolella mielessä eräs vaihtoehto. Petyin, kun huomasin ajatukseni
osuneen oikeaan. Vihje oli oikeastaan liian helppo. Toisaalta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sielut</i> ei olekaan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>juonivetoinen jännäri lapsen katoamisesta. Se
ei myöskään ole kirja, jota lukiessa voisi samaistuen kauhistella ja eläytyä
tapahtumiin. Se etäännyttää kerronnallisella rönsyilyllä, runollisuudella ja
abstrakteilla pohdinnoilla: </span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mutta ensin tuo tyttö
piti löytää. Ja samalla muistaa että yhdelle ihmiselle tie oikeaan on eri
suunnasta tulevalle tie suoraan, vasempaan tai takaisin ja että joskus tie oli
pelkkä heijastus, harha tai kuvitelma. Jos kulkee etelään päätyy pohjoisen
loputtomaan alkuun, jos kulkee pohjoiseen päätyy etelän loputtomaan alkuun, jos
kulkee itään päätyy lännen loputtomaan alkuun, jos kulkee länteen päätyy idän
loputtomaan alkuun, jos kyvyttömyys lähteä on sama kuin kyvyttömyys päästä
perille, niin päinvastoin ja vielä kerran päinvastoin, sillä reitit olivat
loputtomia ja ympyrät sulkeutuvia, sillä alkuja on yhtä monta kuin loppuja eikä
mikään niistä osu omalle kohdalle. </i></span></div>
</blockquote>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tietysti tällainen on omiaan kuvaamaan Kristianin sekopäistä
harhailua. Silti tällaisia filosofishenkisiä mammuttivirkkeitä on kirjassa
mielestäni liikaa. Vaikka Taito onkin poikkeuksellinen lapsi, tällaiset
kuvaukset saivat ainakin minut hymähtelemään: </span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Yksi Taiton lapsuuden
tärkeimmistä asioista oli lukea Salaisuuksien kirjaa joka oli elämän kirja ja
kuoleman kirja, rakentaa asioista kuva ja hylätä se, oppia vertaukset ja
sekoittaa ne keskenään, oppia salaisuudet ja hylätä ne, tutkia viisautta ja
tutkia mielettömyyttä ja ymmärtää ne yhdeksi ja samaksi, tutkia lapsuutta ja
tutkia aikuisuutta ja havaita ne erillisiksi mutta yhdeksi, sulkea vihdoin
kirja mieli täynnä ja tuntea tyhjyys ja väsymys asioiden edessä, ymmärtää nuo
asiat valoksi ja pimeydeksi yhtaikaa, oppia että aika on menneisyys, kulkea
tulevaisuuteen selkä edellä, kasvot menneisyyttä kohti, sillä nykyisyyttä ei
enää ole, ei ole eikä koskaan tule.</i></span></div>
</blockquote>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ehkä olen selkeän virkkeen ja ajatuksen ystävä. Ehkä vain
tyhmä. </span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kirja alkaa sumusta ja päättyy sumuun: kirjaimet tulevat
vähitellen näkyviksi ja haihtuvat näkyvistä vähitellen. Myös kansikuva on sumuinen. <i>Sielut</i> luo mielikuvan
päivästä, jonka aikana tunteet, pelot ja ajatukset velloivat holtittomasti ja jokainen
oli ympäröivistä ihmisistä huolimatta yksin ja epätoivoinen, irrallinen sielu. </span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Jälkeenpäin he
puhuisivat paljonkin tuosta päivästä, mutta he muistaisivat yksityiskohdat eri
tavoin, he eivät kykenisi puhumaan johdonmukaisin lausein vaan ristiriitaisesti
ja jollakin tapaa katkonaisesti – – </i></span></div>
</blockquote>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sielut</i> oli
ensimmäinen lukemani Markku Pääskysen kirja. Varmasti tämä uppoaa
lukijakuntaansa, mutta en vakuuttunut siitä, että tämä on minun kirjallisuuttani.</span></div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-46947571801988693652015-11-29T12:17:00.000+02:002015-11-29T12:17:27.347+02:00Pertti Lassila: Armain aika
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
Mitä voi odottaa kirjalta, jonka nähdessään kirjastonhoitaja
naurahtaa ja sanoo, että tässäpä pitkäveteinen opus? Pertti Lassilan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Armain aika</i> (Teos, 2015)olisi minulta varmasti
jäänyt kirjaston hyllyyn, ellei sitä olisi valittu Finlandia-ehdokkaaksi. Silti
mietin hetken tätä varatessani. Päädyin klikkaamaan varaa-nappia oikeastaan
vain siksi, että kirja oli lyhyt. (Oppilailta opittu lähestymistapa: ”Paljonko
siinä on sivuja?”)</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ei <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Armain aika</i>
missään tapauksessa huono ollut. Toisaalta se ei myöskään missään tapauksessa ollut
minun lempikirjallisuuttani. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy6pdLY4IWM19eXNWNDZ4Yki6stFcTP7QnEvJ0BlHFiM_c0JKwgJjYvDGED5OiQ3qP5UAHSeQTIPMe0_GrguB-uWFJf9Gd5ps-ql3LkTOo8F41EZRG9EO2JPwC90hIDBWsXz36WwWTjEc/s1600/1145.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy6pdLY4IWM19eXNWNDZ4Yki6stFcTP7QnEvJ0BlHFiM_c0JKwgJjYvDGED5OiQ3qP5UAHSeQTIPMe0_GrguB-uWFJf9Gd5ps-ql3LkTOo8F41EZRG9EO2JPwC90hIDBWsXz36WwWTjEc/s320/1145.jpg" width="203" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Eila, Kimmo ja Kaarlo viettävät kesällä aikaa huvilalla.
Kaarlo on Eilan isä, vanha mies, jolta syöpä on vienyt vaimon. Eilalta taas on
sota vienyt sekä nuoruuden rakastetun, Einon, että tuoreen aviomiehen, Arvon.
Jälkimmäisestä on muistoksi jäänyt Kimmo-poika.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Armain aika</i> kuvaa
elämää vuoroin, Eilan, vuoroin Kaarlon, vuoroin Kimmon näkökulmasta. Eila ja
Kaarlo viihtyvät muistoissaan. Kimmo on kiinni kesäpäivässä, hoivaa siipirikkoa
lokkia ja aistii kaikilla aisteillaan. Teoksessa on verkkainen tunnelma. Siis
todella verkkainen tunnelma. Elämään suhtaudutaan tyynesti, vaikka pettymyksiä
on koettu. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kovin paljon ei tapahdu. Eilan täti, Kerttu, pistäytyy
huvilalla. Posetiivari piristää kesäpäivää ja löytyy myöhemmin rannasta
kuolleena. Lokki katoaa. Keskustelu Kertun kanssa ei tunnu ihan realistiselta,
kuka tämmöisiä puhuu?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">–Kun lasta katselee,
miten se leikkii leikkejään, on omissa oloissaan ja sovussa maailman kassa niin
kuin Kimmo on, täytyy ihmetellä, onko sen asian pakko muuttua toiseksi.
Lapsella on ympärillään ja ajatuksissaan suuri tila, iso kesä, jossa olla ja
liikkua miten mieli tekee. Sitä ei aikuisena muista, mutta lapsesta näkee, että
niin se on, on täytynyt olla. Vuodet kuluvat, lapsesta tulee aikaihminen, ja
kaikki pienenee, maailma ympärillä ja ajatukset päässä, kunnes maailma tuntuu
ahtaalta ja pää tyhjältä, ja ihmisen on paha olla. </i></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">–Ajan mennen minä
pääsin surun ja vaikeuksen ylitse. Kimmo varttui, ja elämä sai muotonsa, aina
niin käy, ja se on hyvä. Kohtalo ja onni, ne sanat, jotka nuorena romaaneista
oppi, tulevat vieraiksi, ja alkaa epäillä, onko niitä olemassakaan muualla kuin
kirjoissa. </i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toisaalta marraskuun lopun arkisesta harmaudesta kaipaa
tuollaiseen joutilaaseen kesäpäivään, jossa voi juoda kahvia ruusukupeista
puutarhassa ja hissukseen hyväksyä sen, että elämällä on kulkunsa. </div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-71532531233086592962015-11-22T11:26:00.000+02:002015-11-22T11:26:22.690+02:00Jo Nesbø: Verta lumella II. Lisää verta
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
--> </style><span style="font-family: Cambria; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;"></span>
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<span style="font-family: Cambria; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"></span>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfSB6954pvfr3D1ouNOxQjaQGwbqg0JzHY_B5poKpkAcZ3xSQF6LExSE__BSgzj499j0FSd_d9LbHqofFEaNF9xCtWhYzpWP_oyNnrNCRuaKyvSLaoej1SzpDIVxKRbG5yVPxhlBEwIDU/s1600/9789510408070_frontcover_final_original.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfSB6954pvfr3D1ouNOxQjaQGwbqg0JzHY_B5poKpkAcZ3xSQF6LExSE__BSgzj499j0FSd_d9LbHqofFEaNF9xCtWhYzpWP_oyNnrNCRuaKyvSLaoej1SzpDIVxKRbG5yVPxhlBEwIDU/s320/9789510408070_frontcover_final_original.jpg" width="202" /></a></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Cambria;">Nesb</span><span style="font-family: Cambria; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">ø pääsi
yllättämään. Luulin tarttuneeni uutuuteen, joka käsittelee vauhdikkaasti
huumekauppiaiden verisiä välienselvittelyjä kuten <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Verta lumella</i> -kirjaparin ensimmäinenkin osa, muistaakseni. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Verta lumella II</i> olikin rakkauskirja. Olin
vähällä tirauttaa pienen kyyneleen kirjan viimeisillä sivuilla. </span><span style="font-family: Cambria; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Cambria; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Kirjan päähenkilö on asiansa Oslossa vaaralliselle tielle saattanut Jon
Hansen. Hän ei ole tappanut ketään – ja juuri siksi hän joutuu nyt pakenemaan
kostajia. Hän saapuu pieneen kylään Pohjois-Norjassa ja esittelee itsensä
Ulfiksi. Ulf nukkuu ensimmäisen yönsä kirkon alttarilla. Sieltä hänet löytää
Knut, lestadiolaispoika, jonka äiti on kirkon suntio. Ulf saa turvapaikan
syrjäiseltä autiotuvalta, mutta Kalastajaksi kutsuttu huumepomo löytää aina etsimänsä.
</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Cambria; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Juonesta en halua kertoa oikeastaan yhtään tämän enempää. 300 sivuun mahtuu
monenlaista yllätystä, mutta tunnelma on silti enimmäkseen levollinen, ei
sellaista hengästyttävää rytinää, mitä olen </span><span style="font-family: Cambria;">Nesb</span><span style="font-family: Cambria; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">øltä tottunut lukemaan. Huumekauppa on tässä vain sivujuonne, syy, miksi
Jon joutuu pakenemaan. Ruumiitakin tulee, mutta ennen kaikkea <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Verta lumella</i> on kirja uuden alun
mahdollisuudesta. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Cambria; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Kirjan ainoat miinukset menevät kustantajalle. On aika nolo moka, että takakannessa
päähenkilöä kutsutaan Olofiksi ja kirjan sisällä Ulfiksi. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Cambria;">Alkuteos: Mere Blod (2015)</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Cambria;">Suomennos: Outi Menna
(Johnny Kniga, 2015)</span></div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-77729578862750922022015-11-17T09:16:00.000+02:002015-11-22T22:14:25.963+02:00Yksi haaste, 52 kirjaa<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
a:link, span.MsoHyperlink
{mso-style-priority:99;
color:#0563C1;
mso-themecolor:hyperlink;
text-decoration:underline;
text-underline:single;}
a:visited, span.MsoHyperlinkFollowed
{mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
color:#954F72;
mso-themecolor:followedhyperlink;
text-decoration:underline;
text-underline:single;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Valmis! <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/p/blog-page.html" target="_blank">Kirjan vuoden lukuhaaste</a> lienee ensimmäinen koskaan
pitämäni uudenvuodenlupaus. Täytyy myöntää, että jonkinlainen turnausväsymys
alkoi loppua kohden iskeä. Syksy toi taas mukanaan houkuttelevia uutuuksia, ja
vuoden mittaan on muutenkin kertynyt matkaan muutama kirja, joita en ole muka
ehtinyt lukea, kun on pitänyt urakoida tätä itse itselleni asettamaani
haastetta. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbmamNw26qNizcylz1CMlpyKdIG3R1hSNsDjDTnZkqu4asfhv7uL4KKsvIO_g3id3-bDj_umJwSJiSOuZsyPiCWeo1dPAYZLdOEn4aHC-ma-8VBCfxLwtHsmFgIzi8H4DdoKWEK8KzTjA/s1600/IMG_3716.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbmamNw26qNizcylz1CMlpyKdIG3R1hSNsDjDTnZkqu4asfhv7uL4KKsvIO_g3id3-bDj_umJwSJiSOuZsyPiCWeo1dPAYZLdOEn4aHC-ma-8VBCfxLwtHsmFgIzi8H4DdoKWEK8KzTjA/s320/IMG_3716.JPG" width="240" /></a></span></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Paljon enemmän tästä on kuitenkin koitunut hyvää. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Lukuhaastekirjojen joukkoon mahtui paljon sellaisia kirjoja,
jotka olisin todennäköisesti lukenut ilman haastettakin:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Elina Hirvonen: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/04/elina-hirvonen-kun-aika-loppuu.html">Kun
aika loppuu</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Pajtim Statovci: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/01/hiljainen-kaarme-havyton-kissa.html">Kissani
Jugoslavia</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jessica Suni: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/03/jessica-suni-hoito.html">Hoito</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Juha Itkonen: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/06/juha-itkonen-ajo.html">Ajo</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Pauliina Rauhala: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/03/pauliina-rauhala-taivaslaulu.html">Taivaslaulu</a></span>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jussi Valtonen: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/01/jussi-valtonen-he-eivat-tieda-mita.html">He
eivät tiedä mitä tekevät</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tommi Kinnunen: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/01/sata-vuotta-kolme-sukupolvea-yksi.html">Neljäntienristeys</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Riina Katajavuori: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/02/riina-katajavuori-wenla-mannisto.html">Wenla
Männistö</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kari Hotakainen: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/03/kari-hotakainen-luonnon-laki.html">Luonnon
laki</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Emmi Itäranta: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/02/emmi-itaranta-teemestarin-kirja.html">Teemestarin
kirja</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Anni Kytömäki: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/02/anni-kytomaki-kultarinta.html">Kultarinta</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tuomas Kyrö: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/04/tuomas-kyro-ilosia-aikoja.html">Ilosia
aikoja, mielensäpahoittaja</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Antti Holma: </span><a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/10/antti-holma-jarjestaja.html"><span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Järjestäjä</span></a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Elias Koskimies: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/03/elias-koskimies-ihmepoika.html">Ihmepoika</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Haruki Murakami: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/04/haruki-murakami-kafka-rannalla_3.html">Kafka
rannalla</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Henning Mankell: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/04/henning-mankell-juoksuhiekka.html">Juoksuhiekka</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Carlos Ruiz Zafón: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/07/carlos-ruiz-zafon-tuulen-varjo.html">Tuulen
varjo</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Haasteen myötä tuli luettua myös muutama lukematta jäänyt
klassikko:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kurt Vonnegut: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/07/kurt-vonnegut-teurastamo-no-5-eli.html">Teurastamo
n:o 5</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">James Joyce: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/11/james-joyce-taiteilijan-omakuva.html">Taiteilijan
omakuva nuoruuden vuosilta</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">J. W. Goethe: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/11/j-w-goethe-nuoren-wertherin-karsimykset.html">Nuoren
Wertherin kärsimykset</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Patrick Modiano: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/08/patrick-modiano-hamarien-puotien-kuja.html">Hämärien
puotien kuja</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ludvig Holberg: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/01/saako-sammuneella-leikkia-enta.html">Jeppe
Niilonpoika ja Valtioviisas kannunvalaja</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Aristofanes: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/11/aristofanes-lysistrate.html">Lysistrate</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jonkin verran lukuhaasteeseen mahtui jännitystä: </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jo Nesb<span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">ø</span>: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/03/jo-nesb-suruton.html">Suruton</a></span>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Erik Axl Sund: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/03/erik-axl-sund-varistytto.html">Varistyttö</a></span>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">M. J. McGrath: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/11/m-j-mcgrath-jaan-muisti.html">Jään
muisti</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Arnaldur <span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Indriðason: </span><a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/06/terveiset-satujen-saarelta.html"><span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Haudanhiljaista</span></a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Robert Galbraith: </span><a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/01/murhan-jaljilla-lontoossa.html"><span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Käen kutsu</span></a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Parasta lukuhaasteessa on, että olen tullut tutustuneeksi
kirjailijoihin tai kirjoihin, joihin muuten tuskin olisin tarttunut: </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">M. G. Soikkeli: </span><a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/03/m-g-soikkeli-lapinakyva-kuolema.html"><span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Läpinäkyvä kuolema</span></a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Lisa Genova <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/08/lisa-genova-edelleen-alice.html">Edelleen
Alice</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Taina Teerialho: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/07/taina-teerialho-kesan-tunnit-gravelin.html">Kesän
tunnit</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Anne Enright: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/01/anne-enright-unohdettu-valssi.html">Unohdettu
valssi</a> <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Sjón: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/06/terveiset-satujen-saarelta.html">Skugga-Baldur</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Kristín Steinsdóttir: </span><a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/06/terveiset-satujen-saarelta.html"><span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Omaa tietä</span></a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: "times new roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Antoine Laurain: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/03/antoine-laurain-punaisen-muistikirjan.html">Punaisen
muistikirjan nainen</a></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Frank McCourt: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/10/frank-mccourt-seitsemannen-portaan.html">Seitsemännen
portaan enkeli</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kun marraskuussa katsoo luettujen kirjojen listaa, tulee
miettineeksi, mitä olisi voinut tehdä sillä ajalla, joka kirjojen lukemiseen on
kulunut. Ehkä vähän enemmän seurustella perheen kanssa? Käydä useammin
lenkillä? Suuri osa lukemiseen kulunutta aikaa on kuitenkin unettomia aamuyön
tunteja, jolloin seuraa on ollut aika vähän tarjolla eikä lenkkipolkukaan ole
kutsunut. Ellen olisi lukenut, olisin todennäköisesti roikkunut netissä.
Muutaman kirjan olen lukenut ääneen lapsille: </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">P. L. Travers: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/04/p-l-travers-maija-poppanen.html">Maija
Poppanen</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">J. R. R. Tolkien: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/10/j-r-r-tolkien-hobitti.html">Hobitti</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">L. M. Montgomery: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/03/l-m-montgomery-annan-nuoruusvuodet.html">Annan
nuoruusvuodet</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kate DiCamillo: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/01/kate-dicamillo-desperon-taru.html">Desperon
taru</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Marko Leino: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/01/joulupukin-suloisen-surullinen-tarina.html">Joulutarina</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Osa kirjoista tuli valittua työn vuoksi. Klassikotkin
tietysti tavallaan kuuluvat tähän joukkoon, mutta myös nuortenkirjoja
lukiessani ajattelin oppilaita: </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Victoria Roth: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/06/veronica-roth-outolintu-ja-kapinallinen.html">Outolintu-trilogia:
1,2</a> ja <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/07/veronica-roth-uskollinen.html">3</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jessica Schiefauer: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/05/jessica-schiefauer-pojat.html">Pojat</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Maria Turtschaninoff: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/04/maria-turtschaninoff-maresi-punaisen.html">Maresi</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Oli mukavaa, että lukuhaaste tuuppi hellävaroen ulos omalta
mukavuusalueelta. Uutta tai uudehkoa kertomakirjallisuutta on aina helppo
löytää luettavaksi, mutta lukuhaasteen myötä piti haalia käsiinsä runoa,
novelleja ja sarjakuvaromaania sekä erilaista tietokirjallisuutta. Ja
rakkaushömppää!</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tove Jansson: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/08/tove-jansson-nukkekaappi.html">Nukkekaappi</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jaan Kaplinski: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/08/teimme-viime-viikolla-pienen-reissun.html">Olen
kevät Tartossa</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ville Tietäväinen: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/04/ville-tietavainen-nakymattomat-kadet.html">Näkymättömät
kädet</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Stefan Einhorn: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/07/stefan-einhorn-aidosti-kiltti.html">Aidosti
kiltti</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Pasi Sahlberg: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/08/pasi-sahlberg-suomalaisen-koulun.html">Suomalaisen
koulun menestystarina</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Malala Yousafzai & Christina Lamb: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/07/malala-yousafzai-ja-christina-lamb-mina.html">Minä
olen Malala</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Piper Kerman: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/03/piper-kerman-orange-is-new-black-vuosi.html">Orange
is the New Black. Vuosi vankilassa</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Cathy Kelly: <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/11/cathy-kelly-rakkauden-kielioppi.html">Rakkauden
kielioppi</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Lukuhaaste on vienyt minua tänä vuonna moneen paikkaan. <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/06/terveiset-satujen-saarelta.html">Islannissa</a>,
<a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/10/frank-mccourt-seitsemannen-portaan.html">Irlannissa</a>
ja <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/08/teimme-viime-viikolla-pienen-reissun.html">Virossa</a>
olen käynyt itsekin, ja on ollut mukava täydentää reissua kohdemaan
kirjallisuudella. Lisäksi olen tehnyt fiktiivisen matkan mm. <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/04/haruki-murakami-kafka-rannalla_3.html">Japaniin</a>,
<a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/07/malala-yousafzai-ja-christina-lamb-mina.html">Pakistaniin</a>
ja <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/11/m-j-mcgrath-jaan-muisti.html">arktiseen
Kanadaan</a> – sekä tietysti <a href="http://ainakin52kirjaa.blogspot.fi/2015/10/j-r-r-tolkien-hobitti.html">Keskimaahan</a>.
</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Parasta kirjaa en lähde valitsemaan. Tällaisen harrastelijan
mielikuva kirjasta riippuu niin paljon siitä, missä mielentilassa sitä sattuu
lukemaan. Kaiken kaikkiaan olen iloinen, että otin haasteen vasteen, ylpeä,
että sain sen suoritettua ja – pakko myöntää – helpottunut siitä, että
seuraavan kirjan saan valita ihan vapaasti. </span></div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-31528952019773178192015-11-17T08:45:00.000+02:002015-11-17T09:17:16.025+02:00Aristofanes: Lysistrate<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
a:link, span.MsoHyperlink
{mso-style-priority:99;
color:#0563C1;
mso-themecolor:hyperlink;
text-decoration:underline;
text-underline:single;}
a:visited, span.MsoHyperlinkFollowed
{mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
color:#954F72;
mso-themecolor:followedhyperlink;
text-decoration:underline;
text-underline:single;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria";">Lukion pitkän matematiikan
tunneilta on jäänyt mieleen opettajan viisaus: ”Laiskuus on hyvä lahja, kun
sitä osaa käyttää.” Lukuhaasteen kanssa iski nyt laiskuus. Viimeinen kohta,
kielletty kirja, täyttyy nyt lyhyellä näytelmällä, joka on muuten myös
lukuhaasteeni vanhin teos. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "cambria";">Lysistrate</span></i><span style="font-family: "cambria";">
on Aristofaneen komedia noin vuodelta 411 eKr. Se on kielletty Kreikassa vuonna
66 jKr. säädyttömyytensä vuoksi ja tuhat vuotta myöhemmin, 1967,
sodanvastaisuutensa vuoksi. Vuonna 1942 saksalaiset miehittäjät kielsivät
kaikkien klassisten kreikkalaisten näytelmien esittämisen. Yhdysvalloissa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Lysistratea</i> vastaan nostettiin kanne
1930. </span><a href="http://www.sananvapausjasensuuriverkkoaikana.com/kielletytkirjat/kielletytA_H.html"><span style="font-family: "cambria";">Näillä ansioilla</span></a><span style="font-family: "cambria";"> <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Lysistrate</i> täyttänee
helposti kohdan 37: </span><span style="font-family: "cambria"; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa. Suomeksi <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Lysistrate</i> on julkaistu Pentti
Saarikosken käännöksenä vuonna 1974, eikä se kyllä nykymittapuillakaan ihan
peruskoulun kevätjuhlamateriaalia ole. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuNpk-F7vLYWkIeqbOE5D45TZ2_1_xNFsDkO_DaH5lEWiBGJFIWHtB_JcoK5o7YZgRhnwgkt4AuhxPx5Nf-5Z1ekGGm1qeS8Y83-Sk1I60_Plcz4fsFYjqU_HoLpcvz8dtp6xnGHjEQMc/s1600/Aristofanes.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuNpk-F7vLYWkIeqbOE5D45TZ2_1_xNFsDkO_DaH5lEWiBGJFIWHtB_JcoK5o7YZgRhnwgkt4AuhxPx5Nf-5Z1ekGGm1qeS8Y83-Sk1I60_Plcz4fsFYjqU_HoLpcvz8dtp6xnGHjEQMc/s1600/Aristofanes.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<span style="font-size: xx-small;"><span style="font-family: "calibri";">"Aristofanes" by Original uploader was
Torquemada at es.wikisource - Licensed under Public Domain via Wikimedia
Commons </span></span>
</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "cambria"; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Lysistraten</span></i><span style="font-family: "cambria"; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> juoni on
yksinkertainen: Ateenan ja Spartan naiset ovat kyllästyneet miesten ainaiseen
sotimiseen ja päättävät Lysistraten johdolla ryhtyä naimalakkoon painostaakseen
miehet rauhaan. Ei sillä, että maailmanrauha </span><span style="font-family: "cambria";">Ateenan naisia kiinnostaisi. He haluaisivat pitää omat miehensä kotona
sen sijaan, että nämä kirmaavat peitset tanassa pitkin sotatantereita. (Kyllä,
nämä peitset ovat monen kaksimielisyyden lähde Lysistratessa<span style="font-size: xx-small;">.)</span> </span><span style="font-family: "cambria"; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Saarikosken
hilpeäntörkeä käännöskieli ei noudata mitään antiikin runomittaa. Kieleen
sekoittuu slangia, murteita ja viittauksia suomalaiseenkin kulttuuriin. Asia
tulee selväksi. Puutteessa oleva mies on valmis vaikka rauhanneuvotteluun. </span><span style="font-family: "cambria";"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: "cambria"; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">”Voi voi minua, minulla on jäykkäkouristus, minulla on kauhea kauhea
stondis, herra inkvisiittori, armahtakaa!”</span></i></div>
<i>
</i><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria"; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Naisillakin on melkoisia hankaluuksia pysyä miehistään erossa, ja
Lysistrate saa tosissaan pidätellä joukkojaan: </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: "cambria"; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">”Ei siinä Zeus avita! Asia on nyt niin. Minä en enää pysty pitämään niitä
erossa miehistä: ne puikkivat pakoon. Vasta minä sain kiinni yhden, joka teki
tunnelia Panin luolasta, toinen koetti päästä alas taljan ja köyden avulla
– – ”</span></i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria"; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Hupaisa ja räävittömästi kirjoitettu – tai vähintäänkin käännetty – tarina
päättyy rauhaan niin ateenalaisten ja spartalaisten kuin miesten ja naistenkin
välillä.</span><span style="font-family: "cambria";"> </span><span style="font-family: "cambria"; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria";">Etsiessäni Lysistratea
kirjaston tietokannasta silmiini osui myös hauska teos <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Jos olisit puhunut, Desdemona. Tyytymättömien naisten pitämättömiä
puheita</i> (Christine Brückner, 1986). Kirja sisältää nimensä mukaisesti tunnettujen,
kuvitteellisten tai todellisten naisten kuviteltuja sanoja. Suunsa puhtaaksi
puhuvat muiden muassa Martti Lutherin Katariina-puoliso sekä Sapfo. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria";">Minua tietysti kiinnostaa tällä
kohtaa erityisesti luku ”Olet väärässä, Lysistrate! Hetaira Megaran puhe
Lysistratelle ja Ateenan naisille”. Hetaira on antiikin Kreikan vastine Japanin
geishoille, eräänlainen korkea-arvoinen rakkauden ammattilainen. Puheessaan
hetaira kumoaa Lysistraten ajatuksen siitä, että pidättäytyminen johtaisi rauhaan:
</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "cambria";">”Kieltäytymisellänne te vahvistatte taistelunhalua
sen sijaan, että heikentäisitte sitä. Kun miehet ovat kylläisiä ja tyytyväisiä,
he eivät halua kuin levätä.”</span></i><span style="font-family: "cambria";"> </span></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria";">Hän antaa
yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten naisten tulee kaunistaa itsensä, valmistaa
miehelle päivällinen, juottaa hänet humalaan ja sitten laskea hiuksensa
levälleen. Make love, not war.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "cambria";">”Kun hän herää myöhään aamupäivällä, loikoilkaa
unisena hänen vieressään ja sanokaa, että muut soturit ovat jo ajat sitten
nousseet laivoihinsa – – ”</span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria";">Suunnitelma on uskottavan
kuuloinen, mutta eipä sekään taida tätä maailmaa pelastaa. Yksi kerrallaan
naiset lähtevät paikalta, ja lopulta enää Lysistrate on kuuntelemassa, kun
Megara päättää puheensa: </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "cambria";">”Nyt me olemme kahden kesken, Lysistrate. Eivät he
noudata sinun suunnitelmaasi. Eivätkä minunkaan. Kaikki jää ennalleen.”</span></i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria";">Tähän olisi ehkä hyvä
sanoa jotain lähipäiviin viittaavaa. Enpä taida sanoa. </span><span style="font-family: "cambria";">Nykypäivän terrori-iskuihin</span><span style="font-family: "cambria";"> ratkaisun hakeminen antiikin kaksimielisestä komediasta olisi
mautonta. Sen vielä sanon, että hetaira Megarakin ymmärsi, että toimettomalla,
turhautuneella miehellä sotahalut nousevat. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "cambria";">”Minä tunnen teidän miehenne, useimmat ainakin. He
ovat kuin lapsia, heillä ei ole tarpeeksi tekemistä, heille on keksittävä
puuhaa. Joka itse kyntää peltonsa, ei halua pelloistaan taistelukenttää, ei
Attikassa eikä Spartassakaan. Joutilas aloittaa riidan.”</span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
* * *</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
Aristofanes: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Lysistrate</i></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
Teoksessa Pentti Saarikoski: Antiikin runoutta ja draamaa
(Otava 2002)</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
Christine Brückner: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Wenn
du geredet hättest, Desdemona</i> (1983)</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
Suom. Anja Meripirtti (WSOY, 1986)</div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3244723163393602154.post-12261692991279489602015-11-15T23:08:00.002+02:002015-11-15T23:08:53.472+02:00J. W. Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:1;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073786111 1 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Voi poloista
Wertheriä! Mennä nyt niin palavasti rakastumaan varattuun naiseen. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Nuoren,
romanttisen Wertherin lemmentuskista luettuani ruksaan lukuhaasteestani kohdan
44, klassinen rakkausromaani. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNl2p9T2Fxp2JhZ6LgTHrL1iWfL3N5f0TDAJ98y9wMBlxYTNQn6lJ6pjrz1qNAoveaZ0Ka4vNxLR55Lqsc-BCz7MqVwc1GNqEOl1TsNwKQPaNM2vrhbGfcFr9QH5yophxaI08_OsFIWoQ/s1600/0481_2.jpgx.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNl2p9T2Fxp2JhZ6LgTHrL1iWfL3N5f0TDAJ98y9wMBlxYTNQn6lJ6pjrz1qNAoveaZ0Ka4vNxLR55Lqsc-BCz7MqVwc1GNqEOl1TsNwKQPaNM2vrhbGfcFr9QH5yophxaI08_OsFIWoQ/s1600/0481_2.jpgx.jpg" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Kerrotaan, että
ilmestyttyään </span><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nuoren Wertherin
kärsimykset</i> synnytti kuumeen, joka sai monet nuorukaiset päättämään
onnettomat rakkautensa Wertherin tavoin. Ensin ajattelin, että onpa se ollut
erilaista aikaa. Itseäni melkein enemmän huvitti Wertherin kärvistely –
samaistuminen oli vaikeaa. Toisaalta, eihän nykyäänkään ole ihan tavatonta,
että nuori mies tekee itsemurhan rakkauden takia. Tavatonta sen sijaan olisi
kirjoittaa sitä romantisoiva kirja. <span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Juoni on
yksinkertainen: Werther tapaa kihloissa olevan naisen, Lotten, josta ei saa
enää ajatuksiaan irti. Koska Lotte on puhdas ja täydellinen, hän ei voi olla
edes ajatuksissaan petollinen Augustille, kihlatulleen ja myöhemmin miehelleen.
Werther pyörii pariskunnan ympärillä ensin ystävänä, sitten sairaalloisena
miehenä, jonka pakkomielteenomainen rakkaus alkaa tuntua jo Lottestakin
kiusalliselta: </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Oi, miksi teidän piti syntyä tuollaiseksi, miksi
teidän täytyy kokea niin kiihkeästi ja hillittömästi kaikki, mikä saa teidät
valtaansa! – – Olkaa mies! Älkää riippuko tuskaisena kiinni olennossa, joka ei
voi suoda teille muuta kuin sääliä.</span></i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Werther jää
mahdottoman rakkautensa vangiksi. Mikään ei auta. Wertherin on vain vellottava
tunteidensa vietävänä, kunnes ne vievät hänet tuhoon. Jotenkin tuntuu, että
Werther myös nauttii osastaan. Hän viettää aikansa luontoa ihaillen ja
romanttisia runoja lukien – ja samaistunee runojen traagisten sankareiden
kohtaloihin. Turvallinen, maanläheinen avioliitto olisi kai tylsä eikä millään
lailla tavoittelemisen arvoinen tila. Rakkauden tuskista kärsiminen jalostaa
romanttisen sankarin poikkeusyksilöksi, joka voi vain ihmetellä, onko joku
muukin kokenut vastaavaa:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Toisinaan sanon itselleni: Sinun kohtalosi on
ainutlaatuinen! – ja ihastelen toisten onnea – sinun laillasi ei ole vielä
kukaan kärsinyt. Mutta sitten luen jotakuta muinaista runoilijaa, ja on kuin
katsoisin omaan sydämeeni. Ah, niin raskas on tämä kuormani! Ovatko ihmiset
todella kokeneet näin kovia jo ennen minua?</span></i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Nuoren Wertherin kärsimykset</span></i><span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> rakentuu pääosin Wertherin kirjeistä ystävälleen
Wilhelmille. Näissä kirjeissä Werther paljastaa syvimmät tunteensa ja torjuu
Wilhelmin ilmeiset yritykset puhua hänelle järkeä. Kirjan viimeinen neljännes
on nimeltään ”Julkaisijan sana lukijalle”. Siinä ulkopuolinen kertoja kuvailee
Wertherin elämän viimeisiä vaiheita ihmisten kertoman ja joidenkin kirjeiden
perusteella. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Romantiikan
ajan kirjallisuuden koko kuvasto myrskyineen ja kuutamoöineen on kirjassa käytössä.
Luontokuvaus ihmisen tunteiden ilmentäjänä kelpaisi oppikirjaesimerkiksi romantiikan
kirjallisuudesta: </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Ympärilläni kohosivat valtavat vuoret, edessäni
ammottivat pohjattomat kuilut, sadepurot syöksyivät syvyyksiin, joet virtasivat
jalkojeni juuressa, ja metsät ja kukkulat raikuivat; ja minä näin kaiken tuon
takana selittämättömät voimat, näin miten ne tekivät työtään ja uurastivat
syvälllä maan uumenissa – –</span></i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vaikka Lotte tunteekin sielunyhteyttä romanttisen Wertherin
kanssa, hän on uskollinen ja järkevä nainen, kuten täytyy ollakin sellaisen,
joka hoitaa äidittömäksi jääneitä sisaruksiaan. August jää vielä ohuemmaksi
hahmoksi. Augustia kyllä vaivaa kotonaan notkuva kolmas pyörä, mutta hän
ratkaisee kiusalliset tilanteet poistumalla paikalta. Näiden henkilöiden ei voi
kuvitella olevan verta ja lihaa. Wertherin romanttista haahuilua parinsadan
sivun verran seurattuaan ymmärtää hyvin, miksi romantiikan aikakauden jälkeen
realismille oli tilausta. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
Alkuteos: Die Leiden
des jungen Werthers 1774</div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
Suomennos: Markku
Mannila, 1992</div>
Anuhttp://www.blogger.com/profile/01697071885949622947noreply@blogger.com0